(Kirjoitettu 10.10.2023) Suomen Teiniliiton (1939-83) historiaa käsittelevä ansiokas 488-sivuinen jättiteos ”Vimmaa ja voimaa” julkistettiin eilen. Mainio teos, kulttuuriteko ja minulle läheinen aihe, sillä olin 40 vuotta sitten keskeisessä roolissa prosessissa, jonka myötä teiniliitto lakkautettiin ja heti sen jälkeen perustettiin Suomen lukiolaisten liitto.
Teiniliiton hallitukseen tulin 18-vuotiaana koulupoikana vuonna 1981. Siis sen jälkeen, kun taistolaiskommunistit ja vasemmistonuoret olivat 1970-luvulla tuhonneet teiniliiton talouden ja maineen.
Teiniliiton lakkauttamisvaiheessa valmistelin laatimani suunnitelman mukaisesti täyttä häkää jo lukiolaislaispäiviä, joiden tarkoituksena oli uuden järjestön perustaminen.
Teiniliiton tilalle perustettiin jo vuonna 1985 Suomen lukiolaisten liitto (SLL), siis vain pari vuotta teiniliiton lakkauttamisen jälkeen. SLL on ollut menestystarina ja tunnen yhä sitä kohtaan lukkarinrakkautta. SLL kukoistaa ja toimii edelleen. Sen historia on nyt jo lähes yhtä pitkä kuin ”vain” 44-vuotta eläneen teiniliiton.
Teiniliiton historia on hyvin mielenkiintoinen. Tarina alkoi isänmaallisena nuorisojärjestönä, joka perustettiin marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä. Alkuun teiniliitto tuki vahvasti Suomen sotaponnisteluja ja suomalaiskansallisia pyrkimyksiä.
On erinomaista, että ”Vimmaa ja voimaa” käsittelee myös Suomen teiniliiton isänmaallishenkisiä ensimmäisiä vuosia ja vuosikymmeniä. Kirjan sivuilta löytyy myös appiukkoni Juha Rihtniemi, joka toimi teiniliiton toiminnanjohtajana ja varapuheenjohtajana 1944-45.
Teiniliiton historia 1970-luvulta on surullinen suomettumisen ajan tarina.
Taistolaiskommunistit ja muut vasemmistolaiset valjastivat 1970-luvulla teiniliiton Neuvostoliiton etujen ja sosialismin aatteen edistämisen käsikassaraksi.
Liiton talous romahti ja järjestön maine meni. Lopulta kukaan ”täysjärkinen nuori” ei enää halunnut teiniliiton jäseneksi. Niinpä me, oman ikäluokkani poliittisesti aktiiviset nuoret emme nähneet muuta vaihtoehtoa kuin uuden järjestön perustaminen.
Teiniliiton lakkauttamisliittokokous pidettiin työhuoneessani keväällä 1983.
Olin kokouksen sihteeri, joka rooli napsahti minulle siksi, että toimin vuosina 1982-84 nuorena ylioppilaana Koululaisjärjestöjen keskusliiton (KKL) pääsihteerinä. Kokousedustajia oli paikalla vain kourallinen – kaikki mahtuivat hyvin huoneessani olleen kokouspöydän ympärille.
Liiton lakkauttamisesta ja 1980-luvun alun tapahtumista on teoksen lopussa tekstiä parinkymmenen sivun verran, eli aika vähän. Se on luontevaa, sillä varsinaista toimintaa teiniliitolla ei juurikaan enää ollut 1980-luvun puolella. Keskityimme jo uuden järjestön perustamiseen.
Teoksessa on käytetty arkistojen ja jo tehdyn muun nuorisotoimintaa käsitelleen tutkimuksen ohella runsaasti muistitietoa, jota on kerätty haastatteluin elossa olevilta. Hyvin mielenkiintoinen ja arvokas teos. Suuri kiitos tekijöille: Ville Soimetsä, Essi Jouhki, Liisa Lalu, Ville Okkonen, Kimmo Rentola ja Aapo Roselius.
