MEITÄ YLI 60-VUOTIAITA senioreita on Helsingissä jo noin 23% väestöstä, eli 156 000. Ikääntyneiden helsinkiläisten lukumäärän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä. Suhteellisesti eniten lisääntyy vanhimpiin ikäryhmiin kuuluvien lukumäärä.
Ikääntyneiden pääasiallinen tulonlähde on vanhuuseläke, joka on valtaosalla kertynyttä työeläkettä.
Suomalaisten keskieläke on vain noin 1900 euroa kuukaudessa. Helsinkiläisten vanhuuseläkkeensaajien keskimääräinen eläke on hieman korkeampi, noin 2 350 euroa kuukaudessa (2022). Naisten keskimääräinen eläke on Helsingissä 2 060 euroa ja miesten 2 790 euroa.
Edellä mainitut ovat keskieläkkeitä. Valtava määrä ikäihmisiä joutuu tulemaan toimeen alle 1500 euron eläkkeellä ja jopa vain takuueläkkeellä (977 e/kk).
JOUKKO NUORISOJÄRJESTÖJÄ esitti syksyn alkaessa merkittäviä leikkauksia työeläkkeiden tasoon.
Ideana nuorten esityksessä on, että leikataan 10 miljardia euroa vanhusten eläkkeistä ja rahastoidaan varat nuorten eläkkeisiin. Tällä kikalla nuorten toimeentulo olisi turvattu sitten, kun he ovat itse vanhoja.
Nuoret esittävät eläkeindeksin jäädyttämistä vuosiksi 2027–2032. Se tarkoittaisi, että työeläkkeisiin ei tehtäisi hintatason ja palkkojen nousun johdosta korotuksia. Esitys on suorastaan törkeä.
Työeläkevakuuttajat (Tela) arvioi, että nuorten esityksen myötä indeksien jäädyttäminen viideksi vuodeksi tarkoittaisi noin 10 prosentin leikkausta maksussa oleviin eläkkeisiin. Tämä koskisi siis myös pieniä eläkkeitä.
Vastaukseni nuorijärjestöjen ehdotukseen on jyrkkä ei. Nykyiset työeläkeläiset ovat eläkkeensä ansainneet kovalla työllä ja pitkillä työurilla. Niin, että näpit irti eläkkeistä!
Kun inflaatio oli pitkään liki nollassa, ei 80%:sesti hintoihin painottunut indeksi tuonut korotuksia eläkkeisin ja niiden ostovoima romahti. Kun nyt parina viime vuonna eläkkeisiin on vihdoin viimein tullut inflaatiokorotus, moni on heti leikkaamassa niitä, etunenässä nuorisojärjestöt.
SUOMEN ELÄKEJÄRJESTELMÄ on sukupolvien välinen sopimus. Jokainen ikäpolvi maksaa vuorollaan työssä ollessaan myös jo maksussa olevia eläkkeitä. Kaikkia eläkkeitä ei juuri nyt makseta kertyneistä rahastoista juuri siksi, että järjestelmä olisi kestävä pitkälle tulevaisuuteen.
Ihmisten elinajanodote on edelleen kasvussa. Yhä useampi nykynuori elää satavuotiaaksi, kun vielä 1960-luvulla 100-vuotias oli ihme ja merkittävästi isompi osa kuoli jo 65-70 -vuotiaina. He ehtivät olla eläkkeellä vain muutaman vuoden.
Moni nykynuori nauttii pitkään yhteiskunnan varsin anteliaita opintotukia ja sitä ennen lapsilisiä, joita ei aiemmin ollut tässä määrin. Perintöjäkin nuoret saavat jatkossa aivan toisessa mitassa kuin vanhempansa. Työelämässä aloitetaan usein vasta noin 30-vuotiaana. Niinpä eläkkeelle siirtymisaikaa on edelleen nostettava, jotta työurista tulisi jatkossakin vähintään noin 35-vuotisia.
Eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta aivan oleellinen kysymys on työurien pituudet ja ihmisen elinaikanaan saamat kokonaistuet. Parempi olisi, jos työurat olisivat jatkossa kaikilla 40-vuotisia, kun ihmisten keski-ikä nousee 90-vuoteen, tai ehkä ylikin?
NUORTEN ON KATSOTTAVA tässä ajassa sekä peiliin että tiimalasiin. Me kaikki tulemme vanhoiksi. Jokaisen ikäluokan velvollisuus on vuorollaan rakentaa hyvinvointia ja pitää huolta vanhuksista.
Olisi parempi, että nuorisojärjestöt keskittyisivät vanhojen ihmisten elintason ja olojen heikentämisen sijasta oman ikäluokkansa hyvinvoinnin edistämiseen juuri nyt. Nuoret Helsingissä ja muualla Suomessa voivat monin paikoin juuri nyt huonosti. Heidän saaminen ja pitäminen työkykyisinä on iso haaste.
Nykynuorten korkea osaaminen ja ahkeruus sekä hyvä henkinen että fyysinen hyvinvointi takaavat parhaiten Suomen tulevaisuuden. Nuoriin on valettava uskoa tulevaisuuteen. Nyt ei auta itku, työmarkkinoilla on kestettävä pitkään.
