Avara, vihreä ja merellinen ympäristö ovat Helsingin kilpailuvaltteja

Blogi

Matti Niiranen on ollut lintuharrastaja jo vuosikymmeniä, kouluvuosistaan alkaen. Tässä kuvassa hän tarkkailee lintujen kevätmuuttoa Rihtniemen lintutornissa Pyhärannassa.

LIIAN TIIVIS RAKENTAMINEN vie Helsingiltä vihreyden ja merellisyyden antaman kilpailuedun. Helsinki poikkeaa viihtyisyytensä ja puhtautensa johdosta vielä toistaiseksi edukseen muista eurooppalaisista metropoleista. Tämä on muistettava jatkossa kaupunkia kaavoitettaessa.

Helsinki voi kasvaa ja asuntoja voidaan rakentaa myös niin, että säästämme samalla kaupunkiluonnon ja puistot. On käsittämätöntä, että kestävän kehityksen nimissä esimerkiksi moni Vihreän puolueen ihminen haluaa tuhota rakentamalla viher- ja virkistysalueita.

Helsinkiä on kehitettävä ja rakennettava tulevina vuosina hellästi, mutta määrätietoisesti. Meillä on tilaa kasvaa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

MASSIIVINEN RAKENTAMINEN KANTAKAUPUNGISSA ja viheralueiden tuhoaminen on pilannut monin paikoin Helsingin historiallista ilmettä sekä vähentänyt viihtyisyyttä ja avaruutta. Muinoin puusta rakennettuja suomalaiskaupunkeja tuhosivat tulipalot. Uudella ajalla, 1960-luvulta eteenpäin samankaltaista tuhoa on tehnyt vanhojen rakennusten tietoinen tuhoamisvimma ja betonibrutalismi.

2000-luvulla on ollut käynnissä ”lisää kaupunkia kaupunkiin” –huuma, jolla halutaan tuhota avoimia paikkoja sekä kaupunkilaisten suosimia viher- ja virkistysalueita. Näin ei saa jatkua.

HELSINKILÄISET TARVITSEVAT ”ilmaa”, puistoja ja virkistysmahdollisuuksia. Keskuspuisto ja muut ns. ”vihersormet” sekä yleiskaavaan 2016 merkityt muut viheralueet tulee säästää. Esimerkiksi Vuosaaren upeat rannat, Vartiosaari, valtavan arvokas saaristomme ja Viikin hienot lintualueet on suojeltava – Töölönlahdesta puhumattakaan.

Kaupunkiluontoa on Helsingissä enää verraten vähän jäljellä ja velvollisuutemme on jättää ne perinnöksi tuleville polville.

Helsingin on tehtävä kaikkensa Itämeren pelastamiseksi. Merellisyys on parasta Helsinkiä.

URBAANA-IDEA on hyvä huono esimerkki liian tiiviistä rakentamissuunitelmasta. Supersuositun Baanan päälle ja reunoille on kaavailtu massiivista lisärakentamista, UrBaanaa tai jotain versiota siitä. Rakentaminen tuhoaisi peruuttamattomasti kaupunkiympäristöä ja sen avaruutta.

Rakentaminen Baanan alueelle on haasteellista myös Helsingin keskustan saavutettavuuden näkökulmasta. Joissakin suunnitelmissa on näet esitetty Elielin aukion bussiterminaalin lakkauttamista ja bussien siirtoa Kampin terminaaliin, jonne yhteys ruuhkautuisi UrBaanan rakentamisen johdosta.

Massiivinen rakentaminen tuhoaisi Etu-Töölön arvokkaan kulttuurimiljöön. Rakentaminen jättäisi varjoonsa nykyisellään kauniin Pohjoisen rautatienkadun jugend-talojen rivistön. Eduskuntatalon, Tennispalatsin ja Luonnontieteellinen museon miljöitä tulee myös vaalia. Sanonkin edellä mainituista syistä johtuen EI UrBaanalle!

Jotain hyvääkin UrBaanan ideoissa on. Eduskuntatalon ympäristön uudelleen muotoilu saattaisi toimia, jos bussiliikenne Kampin terminaaliin saadaan järjestettyä sujuvaksi.

KESKUSPUISTON JA TÖÖLÖNLAHDEN varjeleminen ovat lähivuosina ajankohtaisia ja tärkeitä asioita. Suuri erävoitto saatiin viime valtuustokaudella 2012-2017, kun nyt lainvoimaisesta uudesta yleiskaavasta saatiin jo lautakuntavaiheessa poistettua aikomus myöntää Töölönlahden reunamille lisää rakennusoikeutta.

Töölönlahden länsirannalla sijaitsevien Hesperian ja Hakasalmen puistojen uusia suunnitelmia laaditaan vuonna 2021 alkavalla valtuustokaudella. Silloin on turvattava Töölönlahden luontoarvot.

Linnuston määrä on lisääntynyt ilahduttavasti Töölönlahdella. Tätä ovat edesauttaneet rantojen kaislikot ja ruovikot, jotka houkuttelevat lintuja pesimään. Töölönlahden viherkeitaan suunnitelmia laadittaessa on ehdottomasti huolehdittava siitä, että linnustolla on riittävät pesimismahdollisuudet.

Töölönlahden rantojen vanhojen salavien kunto on heikentynyt huolestuttavasti, mutta kaikkia puita ei tietenkään saa kaataa sen johdosta kerralla pois. Puuston kuntoarvio on tehtävä puu puulta ja tähdättävä siihen, että niitä uusitaan vain pitkällä jänteellä ja vaiheittain.

Tietoa kirjoittajasta

Valtiotieteiden maisteri, toiminnanjohtaja

Kirjoitukset