Juhannus 2015 oli ja meni, mutta näkeekö Juha Sipilän hallitus seuraavan juhannuksen? Entäpä juhannuksen 2017?
Alku ei lupaa koalitiolle pitkää ikää. Siitä osoituksena on perussuomalaisten jo näkyvissä oleva puoluepolitikointi hallituksessa, joka on istunut vasta noin viisi viikkoa. Perussuomalainen puolue on hallituksen heikoin lenkki. Valitettavasti.
Perussuomalaiset ovat ehtineet jo nyt nakertaa hallituksen yhtenäisyyttä.
Puolue jätti hallituksen linjaukseen EU:n turvapaikanhakijoista eriävän mielipiteen. Oikeusministeri Jari Lindström puolestaan epäröi edelleen tasa-arvoisen avioliittolain esittelyä hallituksessa. Sama ministeri on esittänyt myös työnantajien Kela-maksun palautusta, vaikka se ei ole hallituksen linja.
¤ ¤ ¤
Miten käy kun hallituksen kuherruskuukaudet median kanssa ovat kesälomien loputtua ensi syksynä lopullisesti ohitse ja vaikeiden päätösten tekeminen alkaa oikeasti?
Perussuomalaisen eduskuntaryhmän todellinen sitoutuminen hallitusohjelmaan ja mm. siihen sisältyviin pakollisiin budjettileikkauksiin on kysymysmerkki.
Leikkaukset saattavat näet leikata syksyllä myös Soinin puolueen kannatusta. Koskeehan iso osa niin sanotuista ”kipeistä päätöksistä” myös perussuomalaisten populistisin keinoin tukijoikseen haalimaa kannattajakuntaa.
Iskeekö persuihin puolueen kannatuksen mahdollisesti laskiessa pakokauhu? Lähteekö puolue oppositioon, vähän niin kuin vihreät ja vasemmisto lähtivät sateenkaarihallituksesta?
¤ ¤ ¤
Soinin johtaman puolueen sisäinen kulttuuri ja aito yhtenäisyys on myös kyseenalainen. Rivien pitävyyttä ja puoluekulttuuria ei ole aikaisemmin hallituksessa mitattu.
Mahdollista on myös perussuomalaisen puolueen hajoaminen, vaikka Soini saikin pelattua hallitusneuvotteluissa Lex Vennamon kumoon.
Lex Vennamo tarkoittaa lakia, jonka perusteella vuoden 1972 vaalien jälkeen hajonneen SMP:n kapinalliset, jotka Veikko Vennamo nimesi ”seteliselkärankaisiksi”, veivät mukanaan puoluetukirahat. Tämän mahdollisuuden Soini nyt esti. Jos ryhmä hajoaa, niin puoluetukiaiset pysyvät Soinin näpeissä ja jo kertyneet varat Soinin johtamissa säätiöissä.
Ministeri Timo Soini vakuuttaa puolueensa pysyvän neljä vuotta hallituksessa, mutta tämä jää nähtäväksi. Epäilen vahvasti Soinin puheita. Niissä näet vilisee tuon tuosta jopa eduskunnan ministeriaitiosta käsin epäsopivissa kohdin ja keskellä kappaletta tai päälausetta sana ”perussuomalaiset”.
¤ ¤ ¤
Soini tekee jatkuvaa vaalikampanjaa hallituksestakin käsin. Se on tietysti mahdollista demokratiassa ja sananvapaus se on ministerilläkin. Tietyllä tapaa on myös jopa hyvä, että puoluejohtaja osaa tuoda esiin myös sen, että on joutunut tekemään kompromisseja. Tässä taidossa Juha Sipilä ja Alexander Stubb jäävät Timo Soinin varjoon.
Mutta jos oman puolueen etu on politiikan tekemisessä ja ministerin ajattelussa kaiken aikaa päällimmäisenä mukana, niin se on pulma. Siitä näet kärsii isänmaan asioiden hoitaminen. Ministerin pitää aina ajatella ensimmäiseksi maan etua.
Soinin puheista saa sellaisen käsityksen, että hän ei oikein vielä osaa erottaa ministerin vastuita ja isänmaan asioita erilleen puoluejohtajan paatospuheista. Hänen joka puheeseen tuntuu vieläkin lipsahtavan populistista päivänpolitiikkaa. Haistan palaneen käryä jo nyt.
Kun on tuollainen into kampanjointiin, niin saattaa olla, että vuodenvaihteen tienoo 2016-17 olisi Soinin pelipöydällä otollisin aika kaataa hallitus.
Huhtikuun 2017 kuntavaaleissa perussuomalainen puolue voisi sitten ampaista oppositiosta käsin Suomen suurimmaksi puolueeksi. Ja kuntavaaleistahan ei ole enää kuin kaksi vuotta aikaa vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Silloin Soinin tähtäimessä on pääministerin salkku. Ruokahalu kasvaa syödessä.
