Vaikutteita Vancouverista
Matkakertomus Kanadan länsirannikolta
Vuoden 2010 talviolympialaisten isäntäkaupunki Vancouver antaa runsaasti ideoita Helsingin kaupunkisuunnitteluun. Näin on vaikka se sijaitseekin kapitalismin luvatussa maanosassa, Pohjois-Amerikassa ja vaikka sen ilmasto on huomattavasti leudompi kuin meillä: Vancouverissa kasvavat jopa palmut.
Kaupungin asukasluku on sama kuin Helsingin (noin 600 000), mutta pinta-alaltaan Helsinki (214 km2) on liki puolet suurempi. Ensiksi mainitun kaupungin metropolialueella asuu noin 2,3 miljoonaa ihmistä, kun Helsingin seudulla asukkaita on noin 1,37 miljoonaa. Molempien keskusta on rakennuttu ahtaalle niemelle, mikä asettaa omat rajoitteensa kasvulle.
Vancouver on Kanadan tiheimmin asuttu kaupunki.Tilan puute on ratkaistu korkealla rakentamisella. Tornitalo-trendi on ollut erittäin voimakas 1980-luvulta alkaen.
Samalta vuosikymmeneltä lähtien kaupungin väestömäärä on kasvanut huimaa vauhtia. Lisäväkeä on tullut todella paljon Aasiasta ja nykyisin enää 47% vancouverilaisista puhuu englantia äidinkielenään.
Vancouverin rantoja täyttävät lukuisat huvivenesatamat ja siluetin määräävät pilvenpiirtäjät ja vuoret. Photo © Matti Niiranen
Vancouver panostaa jalankulkuun ja pyöräilyyn
Kanada on järjestelmältään Yhdysvaltoja eurooppalaisempi, mikä näkyy esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa, koulutusjärjestelmässä ja joukkoliikenteessä. Silti esimerkiksi Vancouver on muiden pohjois-amerikkalaisten kaupunkien tapaan edelleen autoilijoiden luvattua maata. Markkinoiden ohjaava vaikutus näkyy Kanadassa selvemmin kuin Suomessa. Se on yksi seikka, joka tekee tänä päivänä Vancouverista mielenkiintoisen kohteen.
Joukkoliikenne on tässä modernissa länsirannikon kaupungissa poikkeuksellisen edistyksellisesti järjestettyä. Se ei vedä kuitenkaan lukujen valossa lainkaan vertoja Helsingin seudun joukkoliikenteelle.
Vuonna 2011 Vancouverin metropolialueen joukkoliikenteen kuntayhtymä, Translink, kuljetti 231 miljoonaa matkustajaa. Helsingin seudun liikenne (HSL) kuljetti samana 350 miljoonaa matkustajaa, vaikka alueen asukasluku on liki puolet pienempi.
Joukkoliikenteen lisäksi Translinkille on uskottu mm. siltojen tullimaksujen kerääminen. Mainio idea, jonka voisi ottaa käyttöön Suomessakin siltoja tai tunneleita rakennettaessa.
Vancouver on ehkä jopa Helsinkiä edistyksellisempi jalankulkuraittien rakentajana. Kaupungin rantoja kiertävät todella viihtyisät ja hyvällä maulla rakennetut kävelytiet ja pyöräilybaanat. Saman vaikutelman sain myös New Westminsterin pikkukaupungissa, joka sijaitsee Vancouverin eteläpuolella.
Kaupunki on lisännyt viime vuosina tuntuvasti myös pyöräilyn mahdollisuuksia, samaan tapaan kuin Helsingissä ollaan tehty. Katuun on yleisimmin maalattu pyöräkaista, joka on noin 1,5 metriä leveä. Puistoalueilla ja rantojen reunoissa kiertävät yleisesti pyöräilybaanat. Autojen pysäköinti ei ole kärsinyt merkittävällä tavalla pyöräkaistoista, sillä kaupungin keskusta on täynnä maanalaisia pysäköintilaitoksia.
Jalkakäytävät ovat vancouverilaisessa mallissa usein vain noin 1-2 metriä leveitä – siis kapeampia kuin meillä.
Hyvä asukaspysäköinti on tärkeä osa asumista
Asukaspysäköinti mitoitetaan siten, että rakennettavaa asuntoa on kohden on pitänyt toteuttaa 1-2 hallipaikkaa. Vancouverin katukuvassa autohallien ulostulot näyttävät tältä. Photo © Matti Niiranen
Joukkoliikenne on Vancouverissa kehittynyttä ja sen suurkuluttajia ovat muun muassa opiskelijat ja metropolialueelta kantakaupunkiin töihin tulevat ihmiset. Parantunut joukkoliikenne ja sen käyttäjien määrän kasvu ei kuitenkaan ole oleellisesti muuttanut sitä tosiseikkaa, että tämäkin pohjois-amerikkalainen kaupunki on yksityisautoilun luvattua maata.
Yksityisautoilun määrää Vancouverissa kuvastaa hyvin se, miten uusiin tornitaloihin mitoitetaan asukas- ja muun pysäköinnin tarve. Rakennettavaa tornitalon asuntoa kohden on toteutettava 1-2 maanalaista autohallipaikkaa, aivan riippumatta siitä onko kyseessä yksiö tai suurempi asunto.
Lisäksi taloihin on toteutettava asiakas- ja vieraspaikkoja. Kaikki maan alle. Pysäköinti ei siis ole ongelma Vancouverin keskustassa.
Rakennuttajat käyttävät autopaikkojen myynnissä erilaisia malleja. Autopaikan hinta on tähän asti sisällytetty asunnon hintaan, mutta viime aikoina paikkoja on ryhdytty myymään myös erikseen. Hinnat ovat olleet noin 25 000 Kanadan dollarin tietämillä, hieman yli tai ali (noin 18 000 euroa).
Voi vain kuvitella, että kaupungin koko keskustan alue on yhtä maanalaista parkkitalojen verkostoa. Hallien sisäänkäyntien ahnaita aukkoja vilisee jokaisessa korttelissa. Tässä yhteydessä on muistettava, että Vancouverin talokanta on verraten nuorta, minkä johdosta järjestelmän rakentaminen on ollut mahdollista. Kaupungin keskustan tornitalojen yleisilmeen perusteella valtaosa on rakennettu vuoden 1980 jälkeen!
Autopaikkanormitus Surreyn kaupunkiin pian nousevassa kaksoistornitalossa: 556 asuntoa ja yhteensä 635 hallipaikkaa autoille. Photo © Matti Niiranen
Tornitaloviidakon katutason olemusta pyritään pehmentämään
Korkeaa rakentamista pohtiville helsinkiläisille Vancouver on erinomainen vierailukohde. Varsin hedelmällistä oli tarkastella esimerkiksi sitä, miten maan tasolla on hoidettu kaupunkiympäristön viihtyisyys.
Vancouverin kantakaupunkia, downtownia, dominoi valtava tornitalojen määrä. Keskimäärin kerroksia lienee kolmisenkymmentä. Tornit ovat pääosin asuinkäytössä, tai niin, että alimmat kerrokset ovat puoliväliin asti esimerkiksi hotellinna tai toimistoina ja sen päällä on asuntoja.
Tornien historia kaupungissa on pitkä. Vuonna 1910 Gastownin kaupunginosaan valmistui 13-kerroksinen ja 53 metriä korkea Domination Building, joka oli silloin brittiläisen imperiumin korkein rakennus.
Tänä päivänä Vancouver on Pohjois-Amerikan neljänneksi tiheimmin asuttu kaupunki ja siellä on enemmän korkeita rakennuksia asukasta kohden kuin missään muualla maanosassaan. Yli 35 metriä korkeita rakennuksia on peräti 650 kappaletta ja yli 100 metriä korkeita rakennuksia on niitäkin yli 50.
Kaupungin korkein rakennus on 62-kerroksinen ja 201 metriä korkea Living Shangri-La. Sen 15 alinta kerrosta muodostavat samannimisen loistohotellin toimistoineen, talon 47 ylintä kerrosta ovat asuinhuoneistoja. Ylimmän kerroksen hotellihuoneen vaatimalla vaatinut voikin pettyä pahemman kerran, kun huone on esimerkiksi ”vain” 15. kerroksessa.
Shangri-La. Alimmat 15 kerrosta ovat hotellihuoneita, ylimmät 47 kerrosta ovat asuinhuoneistoja. Photo © Matti Niiranen
Kaupunki vaatii laatua ja palveluiden rakentamista
Pohjois-amerikkalaisen järjestelmän markkinavetoisuus näkyy kiinteistöbisneksessä muun muassa siinä, kuinka kaupunki ”rahastaa” kaavoitushyödyn investoreilta.
Kaupunki voi esimerkiksi sopia, että tornitalon rakentaja vastaa myös päiväkodin, koulun, puiston, taidehankintojen, ostoskeskuksen, rantaraittien tai muun vastaavan palvelun ja asuinaluetta hyödyttävän toiminnan toteuttamisesta.
Mitä enemmän sijoittaja rakentaa myös ympäröivää infraa, sitä enemmän kaavaan myönnetään tehokkuutta, eli torniin kerroksia.
Moderni ja upouusi kaupunkilaisten olohuone/kirjasto Surreyn kaupungissa Vancouverin eteläpuolella. Tähänkin julkiseen rakennukseen on saatu rahoitusta tornitalon kaavaoikeuden myynnillä. Photo © Matti Niiranen
Rakennusten suurien korkeuksien johdosta vancouverilaiset ovat laatineet määräykset, joiden johdosta katukuva on jalkakäytäviltä aistittuna miltei inhimillisen oloinen. Tähän on päästy vaatimalla gryndereiltä ja investoreilta katutasolle erilaisia kaunistuksia ja detaljeita.
Jalkakäytävien vieressä ei olekaan kuin harvassa yhtenäistä ikävää tornin betoni- tai lasiseinää. Kivijalkakauppoja ei uusilla tornialueilla juurikaan ollut. Sen sijaan tasaisin välein on erilaisia huomion kiinnittäjiä. Näitä ovat istutukset, puut, taide ynnä muu sellainen, ”ihmisen mittainen”.
Vancouverin tornit on rakennettu lisäksi normaalia ”hoikemmiksi”. Tähän on kuulemma päästy muun muassa lieventämällä säädöksiä paloportaiden leveydestä. Tornien kapeampi muoto puolestaan antaa kaduille enemmän valoa.
Tornien väleihin on rakennettu 2-3 kerroksisia townhouseja, joista on suora yhteys jalkakäytävältä asuntoon. Malli paitsi lisää inhimillisten mittasuhteiden tuntua jalkakäytävällä, myös vähentää tornitalojen katutasolle aiheuttamia voimakkaita tuulenpuuskia.
Vancouverin katukuvan siisteys on lukuisat palkintonsa ansainnut. Ei roskan roskaa juuri missään ja kukkaloistoa miltei joka nurkassa. Tulivat sveitsiläiskaupungit mieleen, niin ja Helsinki.
Upea rantabulevardi Vancouverissa. Takaoikealla paikallinen Hietsu. Photo © Matti Niiranen
Kiinalaisrahalla merkittävä sillanpääasema Vancouverissa
Tyynenmeren piirin vaikutus näkyy Vancouverissa paitsi suuressa China Townissa, niin siinä, että kaupungin väestöstä enää alle puolet on valkoihoisia ja eurooppalaisperäisiä.
Kiinalaisperäisen väestön osuus väkiluvusta on jo noin 30% ja muita aasialaisperäisiä on lisäksi 17%. Tämä näkyy myös kaupungin nopean korkean rakentamisen mahdollistaneiden investoreiden taustassa.
Hongkongilaisten ja taiwanilaisen investoreiden valtakausi ajoittui 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun.
Viimeisen noin viiden vuoden aikana Vancouverin asuntomarkkinoille ovat tulleet voimakkaasti investorit manner-Kiinasta. Monet heistä ovat kanadalaisia, jotka ovat muuttaneet maahan Kiinasta tai Hong Kongista, joten heidän sijoituksiaan ei pidetä tilastollisesti suorina kiinalaisinvestointeina.
Vancouverin kiinteistömarkkinoiden toimijat tai Kanadan hallitus eivät halua erään asiantuntijan mukaan julkaista dataa investointirahojen luotettavasta alkuperästä, koska se johtaisi spekulatiivisen rahavirran rajoittamiseen ja suuriin tappioihin. Samainen asiantuntija epäilee, että Vancouverissa muhiin hintakupla, joka puhkeaa seuraavan laskukauden aikana.
Asuntojen hinnat Vancouverissa ovat Helsingin tasoa, ehkä hieman korkeampiakin.
Kelluvia asuntoja Vancouverin rannassa. Tyynimeri ei jäädy, mutta oman haasteensa tässä asumismuodossa asettaa vuoroveden suuri vaihtelu. Photo © Matti Niiranen
Asumisen monimuotoisuutta ja rohkeita ratkaisuja
Asuintornit dominoivat siis vahvasti Vancouverin keskustan kaupunkikuvaa. Sama koskee koko metropolialueen radanvarsikuntia jopa siinä määrin, että yhtymäkohtina tulivat etäältä Skytrainista katsoen mieleen Pietarin ja Moskovan valtavat, kolkot asuintornien lähiöt, suorastaan asuinslummit. Lähempää katsoen laatu tietysti Kanadassa on aivan toista kuin Venäjällä.
Brittiläisen Kolumbian metropolissa asutaan keskustan torniviidakosta huolimatta varsin monenlaisissa asunnoissa. Vaihtoehtoja riittää jokaiseen lähtöön. Perinteisten pohjois-amerikkalaisten pientalojen matot peittävät myös ison osan maapinta-alaa esikaupungeissa.
Pientaloasumista on runsaasti mm. vuorten rinteillä, josta ne katsovat ylitse tornitalojen kauas merelle. Näin ollen korkea rakentaminen lähellä rantaviivaa koetaan jopa luontevaksi. Vancouverin vanhimmat asuintalot ovat vain reilun sadan vuoden ikäisiä. Onhan kaupunki perustettu vasta 6.4.1886.
Vancouverin rannoilla saimme tutustua paitsi kauniiseen Stanley-puistoon niin myös kelluvien asuntojen riveihin ja huvivenesatamien loistoalusten loppumattomiin rivistöihin.
Vuoroveden vaihtelu asettaa tämän Tyynenmeren rantakaupungin rantojen käytölle omat rajoituksensa. Siitä huolimatta rannoilla on kelluvien asuntojen laitureita. Asunnot nousevat vuoroveden mukana, vuoksen ollessa korkeimmilla jopa yli kolme metriä ylöspäin, laskeutuakseen taas veden mukana alas rantalaiturin pohjan tuntumaan.
Jäät eivät täällä ole kuitenkaan asuntolaivojen haasteena: meri ei näillä leveysasteilla jäädy koskaan.
Puurakentaminen on Vancouverissa hyvin suosittua. Puuta käytetään paljon niin yksityisissä asuinkerrostaloissa kuin myös julkisessa rakentamisessa. Tästä näimme matkamme aikana lukuisia hyvin mielenkiintoisia esimerkkejä.
Simon Fraser -yliopiston uudisrakennus on ainakin kahdella tapaa mielenkiintoinen. Ensiksikin siinä on toteutettu ennakkoluulottomasti puurakentamista. Toiseksi kuvassa olevaa hallintorakennusta on rahoitettu sen alakertaan sijoitetun kauppakeskuksen tuotoilla. Photo © Matti Niiranen
Ennakkoluulottomuutta kanadalaisessa mallissa osoittaa muun muassa massiivisen BP-Place -stadionin rakentaminen vuonna 1983 aivan kaupungin keskustaan.
Sittemmin tämän urheilun jättipömpelin kolsoa olemusta keskellä kaupunkia on pyritty pehmittämään muun muassa perustamalla viherpalstoja ja porkkanamaita stadionin viereisille joutomaille. Niin, tulisiko meidänkin Mäntymäellemme laittaa joitain ihmisläheisiä inhimillisen mittakaavan toimintoja jättimäisen hallin sijasta?
Esikaupungin idylliä New Westminsterin pikkukaupungissa. Photo © Matti Niiranen
Kaupunki, metropolialue, provinssi ja liittovaltio
Kanadalaisessa järjestelmässä provinssien vastuulla on muun muassa terveydenhuollon, koulutuksen ja hyvinvointipalvelujen järjestäminen. Vancouver metropolialueinen kuuluu Brittiläiseen Kolumbian provinssiin, jolla on muiden provinssien tapaan oma pääministeri, hallitus ja parlamentti.
Liittovaltio ja provinssit keräävät pääosan tuloista tuloveroilla. Valtion tuloverohaitari on keskimäärin noin 15-29%, provinssiveron määrä on keskimäärin noin 7-20%, provinssista riippuen. Kunnallisveroa ei ole, mutta kunnat keräävät kiinteistöveroja ja rahoittavat erilaisten käyttäjämaksujen avulla muita palveluitaan.
Vancouverin alueella on metropolin tasolla omia ”kuntayhtymiä”, joiden toiminta rahoitetaan käyttäjämaksuin, lipputuloin (joukkoliikenne) ja esimerkiksi tietullein.
Oma metropolin tasoinen firmansa on ympäristöön, turvallisuuteen sekä vesi- ja jätehuoltoon. Tämän yhtymän (Metro Vancouver) budjetti on noin 350 miljoonaa euroa. Myös sairaalapalvelut on järjestetty metropolin tasolla.
Vuonna 1998 perustetun joukkoliikennettä hoitavan Greater Vancouver Transport Authorityn (Translink) budjetti tälle vuodelle on noin miljardia euroa. Translink vastaa Helsingin seudun liikenne kuntayhtymää (HSL). Translink operoi muun muassa johdinautoja ja automatisoitua, ilman kuljettajaa kulkevaa Skytrainia.
Vancouverin Skytrain kulkee ilman kuljettajaa. Junan keulapaikka on siten haluttu ja erityisen jännä pienille ja isoille pojille. Photo © Matti Niiranen
¤ ¤ ¤
Kaupunkisuunnittelulautakunnan matka
Edellä oleva matkakertomus perustuu Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan Vancouveriin Kanadaan 5.-11.5.2013 tekemään tutustumismatkaan. Matka toteutettiin kaupunginhallituksen päätöksellä virkamatkana.
Matka antoi runsaasti vaikutteita ja herätti uusia ajatuksia Helsingin kehittämisen suunnista.
Helsingin uuden yleiskaavan on määrä valmistua alkaneen valtuustokauden lopussa, eli vuoden 2016 loppuun mennessä. Yleiskaavan lisäksi kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyyn on tulossa lähivuosina lukuisia mittavia asemakaavoja, joiden voimaan tulon myötä kaupunki rakentuu ja kasvaa ripeästi.
Helsingin asukasluku kasvaa lähivuosina ja 2020-luvulle tultaessa kymmenillä tuhansilla asukkailla. Vuoteen 2050 mennessä kasvu on hurjimpien ennusteiden mukaan jopa 250 000 uutta asukasta.
