SUOMI IKÄÄNTYY NOPEASTI. Vuonna 2030 maamme väestöstä yli neljäsosa on yli 65-vuotiaita. Jo nyt eläkeläisiä on Suomessa 1,5 miljoonaa. Ryhmä on niin suuri, että sen toiveita ei voi jättää huomiotta eduskuntavaaleissa ja seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa.
Ensi kevään eduskuntavaaleista onkin tulossa myös eläkeläisvaalit, tahtovatpa puolueet sitä tai eivät.
Seuraavan hallituksen ohjelmaa laadittaessa on löydettävä ne kustannustehokkaimmat keinot, joilla pureudutaan eläkeläisten verotukseen ja toimeentulo-ongelmiin. Hyvinvointivaltion kulut on pidettävä hallinnassa, mutta samalla palveluiden saatavuus myös ikääntyneille on turvattava.
Yhtälö on vaikea huoltosuhteen heikentyessä, minkä johdosta tarvitsemme mm. sote-uudistusta. Kysymys kuuluu: mistä rahat? Ansiotulojen verotusta ei ole järkevää korottaa, sillä korkea tuloverotus vie yrittämisen ja työn tekemisen motivaatiota ja on vahingollista työllisyydelle sekä talouskasvulle.
Me kaikki pidämme tärkeänä sitä, että ketään ei jätetä – että senioreiden toimeentulo, terveys ja arvokas vanhuus turvataan. Samalla tunnistamme puoluekantaan katsomatta sen, että ikääntyneiden kannustaminen aktiivisuuteen ja mahdollisimman pitkään kotona asumiseen on tärkeää. Nämä tavoitteet tukevat myös kansatalouden kustannusten kasvun hillintää.
Puolueista sdp on ottanut jo nyt eläkeläiset keskeiseksi ja ehkä tärkeimmäksi kohderyhmäkseen. Demarit aikovat voittaa ensi kevään eduskuntavaalit hinnalla millä hyvänsä ja etenkin eläkeläisten äänillä.
MITKÄ ELÄKELÄISTEN ASIAT NOUSEVAT puolueiden vaaliteemoiksi ensi keväänä? Jo nyt voi arvioida, että vähävaraisten eläkeläisten toimeentulo-ongelmat, hoito- ja hoivapalveluiden laatu ja saatavuus sekä verotus ovat epäilemättä vaalien puheenaiheita.
Köyhyys eläkeläisten keskuudessa on vakava yhteiskunnallinen ongelma.
Pienituloisia suomalaisia on Tilastokeskuksen mukaan eniten eläkeläisten keskuudessa, noin 174 000. Yli 75-vuotiaista peräti noin 20%:ia kuuluu tähän ryhmään. Yksin asuva suomalainen on pienituloinen, jos hänen tulonsa jäävät alle 14 400 euroon vuodessa, eli noin 1 200 euroon kuukaudessa.
Köyhien eläkeläisten tilannetta tulee helpottaa erilaisilla täsmätoimilla, jotka kohdistuvat suoraan heihin.
NS. ”KÄÄNTEINEN KOTITALOUSVÄHENNYS” on malli, joka tukee pienituloisten eläkeläisten kotona asumista. Pienituloisilla eläkeläisillähän ei ole mahdollisuutta kotitalousvähennykseen, mikä selittyy sillä, että verojakaan ei juuri makseta.
”Käänteinen kotitalousvähennys” olisi tukimuoto (ei vähennys), joka vastaisi perusteiltaan ja määrältään kotitalousvähennystä.
Mallin arvioidaan tukevan välillisesti etenkin työvoimavaltaisia pieniä yrityksiä, joilta ikääntyneet ihmiset epäilemättä palveluja hankkisivat, jos saavat itse valita työn suorittajan. Kustannusvaikutukset yhteiskunnalle olisivat vahvistuvan työllisyyden ja verotulojen johdosta maltilliset. Samaa ajattelua on sote-uudistuksessa esitetyissä henkilökohtaisessa budjetissa ja palvelusetelien käytön lisäämisessä.
Kotitalousvähennyksen korottaminen paljon palveluita tarvitsevien eläkeläisten osalta tulee ottaa myös esille hallitusneuvotteluissa. Vähennyksen korotusta voisi harkita ainakin yli 75-vuotiaille ja niille, joiden tuen tarve on jo lisääntynyt.
Pienituloisiin eläkeläisten toimeentulo-ongelmia voidaan parantaa myös esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuden tasoa madaltamalla sekä vähävaraisten ikääntyneiden maksukatoilla sosiaali- ja terveydenhuollossa.
PIENIMMÄT TULOT OVAT NIILLÄ eläkeläisillä, joiden kansaneläke yhdessä takuueläkkeen kanssa on 775 euroa kuukaudessa. Se ei riitä kunnolliseen toimeentuloon, etenkin jos asuu vuokralla.
Mielestäni kansaneläkeindeksiin vuonna 2017 tehty leikkaus ja indeksin jäädyttäminen onkin peruttava vuonna 2019, tai ainakin seuraavan vaalikauden kuluessa. Lisätuloja tämän kattamiseksi saa välillisistä veroista ja haittaveroista.
Vuonna 2019 eläkkeiden indeksitarkistuksen lisäksi eläketulon verotusta kevennetään 30 miljoonalla eurolla. Tämä summa menee kunnallisverotuksen ja valtionverotuksen eläketulovähennyksen kautta eläkkeensaajille. Lisäksi kunnallisverotuksen perusvähennyksen lisäyksestä, joka on 60 miljoonaa euroa, noin puolet kohdistuu pienituloisille eläkeläisille. Nämä ovat hyviä toimia, mutta enemmän varmaankin toivotaan!
VEROTUKSEN TULEE OLLA OIKEUDENMUKAISTA, eikä eläkeläisten verotus saa olla palkkatulon verotusta ankarampaa. Eläkkeiden ja palkkojen verotusta vertailtaessa huomio kiinnittyy palkansaajan TyEL-maksuun. Kyseinen maksu ei ole perustuslakivaliokunnan kannanoton (PeVL 30/2005 vp) mukaan vero.
Edellä mainittuun viitaten väliaikaiseksi alunperinkin tarkoitettu eläkeläisten lisävero, eli ns. raippavero on epäoikeudenmukainen ja ikärasismin luontoinen. Se tulee mielestäni poistaa ensi vaalikaudella, jos talous sen suinkin sallii. Kyseistä eläketulon lisäveroa peritään 47 000 euroa ylittävästä eläketulosta 5,85 % ja sen tuotto on arviolta noin 68 miljoona euroa vuonna 2019.
MAKSUSSA OLEVAT ELÄKKEET nauttivat Suomen perustuslain omaisuudensuojaa. Työeläkkeitä ei siis saa leikata nyt eikä tulevaisuudessa.
Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on esittänyt, että indeksirakenteessa tulee lisätä ansioindeksin painoarvoa nykyisestä 20%:sta ja vastaavasti vähentää hintaindeksin painoa nykyisestä 80%:sta. EETU ry on kuitenkin varovainen kannanotossaan. Kannanotossa korostetaan, että indeksin muuttaminen ei saa vaarantaa työeläkkeidemme rahoitusta ja järjestelmän taloudellista kestävyyttä. Juuri tässä on ongelman ydin.
On erittäin todennäköistä, että seuraavakaan eduskunta ei tule hyväksymään voimakasta palkkaindeksiin siirtymistä sillä perusteella, että eläkejärjestelmän kestävyys ja sukupolvien välinen solidaarisuus on otettava huomioon päätöksiä tehtäessä.
Kirjoittaja on Kansallinen senioriliitto ry:n toiminnanjohtaja
