VIISIKYMMENTÄ VUOTTA TOTALITARISMIN ruumishuoneessa on opettanut meille mitä Euroopan ulkopuolelle jääminen maksaa.
Sanat ovat Viron tasavallan presidentti Lennart Meren (1929-2006) sanoja hänen puheestaan Suomen presidentti Martti Ahtisaarelle maaliskuussa 1994.
Meren väkevissä sanoissa oli viestiä niille suomalaisille, jotka kyseenalaistivat yhtenäisen, vapaiden demokratioiden muodostaman Euroopan idean. Puoli vuotta myöhemmin, lokakuussa 1994 suomalaiset äänestivät kyllä Euroopan unionin jäsenyydelle.
NEUVOSTOMIEHITYSTEN HINTA OLI virolaisille karmea: kymmenet tuhannet kyyditettiin Siperiaan, tuhansia kidutettiin ja murhattiin.
Yksistään maaliskuun kyydityksissä vuonna 1949 Virosta vietiin Siperiaan yli 20 000 ihmistä.
Yrittäjyys kiellettiin ja maatalous kollektivisoitiin. Kulttuurielämä ja virolaisuus kahlittiin sosialistisen realismin asialle. Pimeimpinä vuosina tavoitteena oli homo sovieticus, neuvostoihminen.
Virolaiset eivät kuitenkaan luopuneet identiteetistään ja vapauden unelmasta puolen vuosisadan mittaisen sortovallan alla. He murtautuivat ulos Meren kuvailemasta totalitarismin ruumishuoneesta. Loppu on lähihistoriaa ja osoitus Viron kansan sisusta ja suuresta voimasta. Vain henkisesti äärimmäisen vahva kansa pystyy siihen, mihin virolaiset ovat pystyneet.
Viro on noussut 26 viimeisen vuoden aikana kaikilla mittareilla mitattuna vapaiden läntisten demokratioiden perheen täysivaltaiseksi jäseneksi. Viro on sekä YK:n, EU:n että Naton jäsen ja tärkeä yhteistyökumppani Suomelle.
VIRO ON SUOMALAISILLE AINOA PAIKKA MAAILMASSA, jossa liha on lihaa ja kala kalaa, veri on verta ja vesi vettä. Tämänkin viisauden lausui Lennart Meri.
Meri ei tarkoittanut vain kielisukulaisuutta. Virolla on suurempi merkitys Suomelle kuin osaamme käsittää.
Maillamme on pitkä samankaltainen historia miehitettynä pienenä maana, mikä ei ole voinut olla vaikuttamatta mentaliteettiimme. Suomi oli yli 600 vuotta Ruotsin omistama rajamaa ja sen jälkeen 117 vuotta Venäjän alusmaa. Virossa ovat pitäneet saman ajan valtaa vuoroin Ruotsi, Venäjä, Tanska ja Saksa, viimeksi Neuvostoliitto.
Geopoliittinen sijaintimme on realiteetti ja sen kanssa on pitänyt elää. Kokemuksia ja perimätietoa on jaettavaksi asti, ihan kaikilta elämänalueilta.
LENNART MERI PITI TARTOSSA VUONNA 1920 solmittua rauhansopimusta itsenäisen Viron syntymätodistuksena, jossa määriteltiin itsenäisen Viron rajat.
Meren johtaman Viron diplomatia sai kuin saikin Venäjän tunnustamaan Viron koskemattomuuden uudelleen. Hän ja Boris Jeltsin allekirjoittivat kesäkuun 28. päivä 1994 Moskovassa sopimuksen, joka sinetöi neuvostoarmeijan poistumisen Virosta.
”Toinen maailmansota päättyy Viron osalta vasta silloin, kun Viron kamaralta poistuu viimeinen vieraan maan sotilas”, sanoi Lennart Meri.
Se viimeinen venäläissotilas poistui Virosta kesällä 1994. Lennart Meren mukaan toinen maailmansota kesti Viron osalta siis noin 55 vuotta.
VELJESKANSAMME JUHLII TÄNÄÄN Matinpäivänä 24.2.2018 itsenäistymisensä 100-vuotispäivää.
Helmikuun 24. päivä on aidoille virolaisille isänmaanystäville monin verroin tärkeämpi kuin maan uudelleen itsenäistymisen päivä 20.8.1991. Laiton neuvostomiehitys ei ensimmäistä syntymäpäivää poistanut, vaan sitä juhlittiin rautaesiripun takanakin – tosin salaa ja ”maan alla”.
Unelma vapaudesta pysyi elossa.
VIRON LAULAVA VALLANKUMOUS sai monet suomalaiset heräämään ja toimimaan Viron asian puolesta, vaikka virallinen ulkopoliittinen johtomme vaikeni.
Kuuluin tuohon aktivistien joukkoon. Tunsin vapaan Viron asian omakseni. Tein toimittajana runsaasti matkoja Viroon 1980-luvun lopulta alkaen, kirjoitin eri lehtiin Virosta sekä toimitin ja kustansin muu muassa Pro Estonia -nimistä mielipide- ja kulttuurilehteä.
Viron vapautuminen ja Neuvostoliiton kaatuminen olivat minulle ja monelle sukupolveni edustajalle Karl Mannheimin tarkoittama avainkokemus. Nuoren sukupolven yhteinen kokemus, joka on vaikuttanut sen kokeneiden koko elämään.
LENNART MERI ON SUURIN VIROLAINEN valtiomies kautta aikojen. Sen johdosta siteerasin häntä tässä onnittelukirjoituksessani Virolle useampaan otteeseen.
Elämäni arvokkaimpiin muistoihin kuuluu yhteinen automatka Meren kanssa syyskuussa 1992. Meri oli silloin presidenttiehdokas maan ensimmäisissä uuden ajan vapaissa vaaleissa.
Kirjoitin tuosta automatkasta artikkelin Tuglas-seuran lehteen vuonna 2012, jolloin tuli kuluneeksi 20 vuotta Viron uudelleen itsenäistymisestä. Julkaisin saman tekstin myös kotisivuillani. Artikkeli on luettavissa tämän linkin kautta:
https://mattiniiranen.fi/blogi/2012/09/12/lennart-meren-mustassa-volgassa-1992/
Sama kirjoitukseni on julkaistu myös Viron kielellä Viron valtiollisen mediayhtiö ERR:n sivuilla:
https://www.err.ee/351846/matti-niiranen-lennart-meri-must-volga-ja-esimesed-vabad-valimised
ME SUOMALAISET OLISIMME MAAILMASSA kovin yksin ilman eteläisiä sukulaisiamme.
Paljon onnea Viro!
Palju õnne Eesti!
Elagu Eesti!
