Sekä julkista että yksityistä terveydenhuoltoa tarvitaan
Toverit vasemmalla kannattavat maksutonta sitä ja maksutonta tätä. Terveyskeskusmaksut pitäisi poistaa, joukkoliikenteen pitäisi olla ilmaista ja verot pitäisi panna naapurin maksettaviksi. Samaan hengenvetoon he sanovat kannattavansa julkisten palveluiden kehittämistä ja vastustavat ideologisin perustein yksityistämistä sekä vähän kaikkea mikä tuoksahtaa oma-aloitteellisuudelle ja yrittäjyydelle.
Kaupunkilaisjärjellä ajatellen ilmaisia, tai edes maksuttomia, julkisia palveluita ei ole. Kaikella on hintansa. Joku maksaa aina.
Kunnan palveluiden maksullisuus – tai pienikin omavastuuosuus – on nähtävä mahdollisuutena säilyttää julkisten palveluiden laatu ja määrä. Tästä hyötyvät varsinkin lapsiperheet ja vanhuksetkin ja tämä koskee niin kulttuuripalveluita, liikuntapalveluita kuin sosiaali- ja terveyspalveluitakin. Maksuttomana poikkeuksena tosin pitäisin kirjastopalvelujen perinteisimmän osaston: kirjojen lainaustoiminnan.
Kaupunkilaisjärjellä ajatellen pienikin maksu ja omavastuu saadusta palvelusta, on omiaan lisäämään palvelun arvostusta. Terveyskeskusmaksujen kyseessä ollen, se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että sovituista lääkärin vastaanottoajoista pidetään kiinni.
Lähiterveysasemat ovat suosittuja
Sote- ja kuntauudistusta ollaan rakentamassa minimissään noin 20 000 asukkaan kuntayksikköjen pohjalle. Sen kokoisten kuntien uskotaan kykenevän järjestämään kohtuullisesti muun muassa perusterveydenhuollon ja sosiaalialan palvelut.
Samaa, minimi noin 20 000 asukkaan mittaria, voi vallan hyvin soveltaa myös Helsingin kaupunginosiin. Usein juuri kaupunginosa on inhimillinen ja ”asiakasystävällinen” yksikkö. Niinpä perusterveydenhuollosta vastaavat terveysasemat tulee säilyttää Töölössä, Etelä-Helsingissä ja esimerkiksi Lauttasaaressa.
Esimerkiksi Kruununhakaan voitaisiin vallan hyvin palauttaa terveysasema. Ennustan , että niin tullaankin tekemään, kun vihdoin herätään vanhusväestön määrän jyrkkään kasvuun. Sama koskee lukuisia muitakin kaupunginosia niin Länsi-, Pohjois- kuin Itä-Helsingissäkin.
Helsingin kaupungin terveyskeskus myöntää, että terveysasemien julkisuudelta piilossa kaavailluissa yhdistämisissä ei ole tarkoitus saada aikaan taloudellisia säästöjä.
Terveysaseman sijainti lähellä asukkaita tulee nähdä laatu- ja kilpailutekijöinä julkisen terveydenhuollon palveluissa. Jos terveysasemia lakkautetaan kysymättä asukkailta, niin pian saattaa olla edessä niiden uudelleen perustaminen, kun havaitaan syntyneen uudet ongelmat.
Sama koskee vanhusten palveluita. Niinpä vanhusten kotipalveluiden ja kaupunginosakohtaisten vanhusten palvelukeskusten laatu ja määrä tulee turvata.
Veroprosenttia ei saa nostaa Helsingissä
Kaupungilla kuulee puhuttavan varsin usein, että Helsinki on varakas kaupunki ja että veroprosenttia voidaan kiristää. Huoli pääkaupunkiseudun kuntien eriarvoistumisesta on kuulemma toisaalta turhaa.
Käsitys Helsingin rikkaudesta on väärä. Helsinki nimittäin velkaantuu huolestuttavan lujaa vauhtia, menot kasvavat, verotulojen kasvu on epävarmaa ja talouden tasapaino uhkaa järkkyä pysyvämminkin.
Ensi vuonna Helsinki ottaa liikelaitostensa kanssa uutta velkaa 418 miljoonaa. Kaupungin toimintamenojen kasvua tulee hillitä ja osin leikata. Palveluiden ulkoistaminen on tässä yksi keino. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että palveluita ei hoidettaisi kuntalaisille, kuten ne hoidetaan nytkin. Päinvastoin.
Yksityinen yritys tai järjestö, esimerkiksi HelsinkiMissio tai jokin muu, voi toteuttaa jonkin kaupungin palvelun edullisemmin ja ihmisläheisemmin.
Verotuksen kiristäminen ei ole ratkaisu Helsingin talouden turvaamisessa.
Kiristyneen verotuksen myötä Helsinki menettäisi nimittäin takuuvarmasti runsaasti ja kiihtyvällä vauhdilla hyvin veroja maksavia asukkaitaan mm. Espooseen, Tuusulaan, Sipooseen, Kirkkonummelle ja muihin kehyskuntiin, joissa on edullisemmat asumiskulut. Työn tekemisen tulee olla aina se kannattavin vaihtoehto. Sekin on syy siihen, että verotusta ei saa kohtuuttomasti kiristää.
