Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä

Blogi

Vasemmistolla on eduskunnassa yhteensä vain 56 paikkaa, mutta punavihreän hallituksen salkuista se saisi puolet (9). Lisäksi Vihreä puolue saisi kolme salkkua. Keskustasta (5 ministeriä) tulisi täten punavihreän hallituksen apupuolue.

Olen patriootti ja toivon isänmaalle aina parhainta menestystä. Niinpä toivon, että maamme seuraava hallitus onnistuu tehtävässään edistää kansamme hyvinvointia.

Suomi on saamassa vaalituloksen valossa hyvin yllättäen vahvasti vasemmistovetoisen hallituksen, jonka politiikan takuumiehinä ja vähemmistönä ovat keskustapuolue ja rkp.

Antti Rinteen punavihreään hallitukseen olisi tulossa sdp:lle 7 ja Vasemmistoliitolle 2 ministeriä, eli puolet ministerinsalkuista. Vasemmiston ylivallan hallituksessa sinetöivät Vihreän puolueen kolme ministeriä, joilta ei liene luvassa tukea esimerkiksi yrittäjyydelle tai talouskasvulle.

Keskustapuolue saanee 5 ja Rkp yhden ministerin paikan, eli salkuista 6/18.

Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että vasemmistolla on vain neljännes eduskuntapaikoista (56/200).

Punavihreän hallituksen enemmistö (117/200) on kuitenkin riittävä, sillä sen äänettömäksi yhtiömieheksi lähtee rökäletappion vaaleissa kärsinyt Keskustapuolue.

Tilanne on hyvin poikkeuksellinen ja peräti outo. En muista vastaavaa koskaan aikaisemmin tapahtuneen.

Peräti 18 kansanedustajaa menettänyt ja 7,3 prosenttiyksikön vaalitappion kärsinyt keskustapuolue pohtii vakavissaan hallitukseen lähtemistä – ja vieläpä vaalitavoitteilleen vieraaseen koalitioon. Kepussa takit ovat kääntymässä nyt ennätysvauhtia. Vallanhimolla ei tunnu olevan mitään rajoja.

Sdp kilpailutti taktisesti ovelasti kokoomuksen ja keskustan. Kepu nöyrtyi, vaati talouslinjalta vähemmän kuin kokoomus ja ”voitti” paikat mustista ministeriautoista. Keskustapuolue näyttäisi nyt menevän hallitukseen, joka ”sössii Suomen talouden” ja puolittaa kepun kannatuksen eilisestä gallupistakin (12,7%). Viimeinen sammuttaa valot?

Hallitusneuvottelijoiden kannattaa ottaa ohjeena tasavallan presidentti Sauli Niinistön seuraavat tänään 11.5.2019 lausumat pohdinnot:

”Meillä on ongelmallinen julkisen talouden historia, vahvaa velkaantumista viimeisten kymmenen vuoden aikana. Taloudessa olemme valitettavan riippuvaisia siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Nyt ennusteet eivät ole ihan parhaat mahdolliset”, sanoi ex-valtiovarainministeri Niinistö aamulla televisiossa ja jatkoi:

”Joskus jään miettimään sitä, kun sanotaan, että nyt saa säästäminen riittää. Minun kielenkäytössäni säästäminen tarkoittaa sitä, että jotain jää säästöön. Niin ei tässä kyllä mitään säästetty ole viimeisten kymmenen vuoden aikana, päinvastoin.”

Uuden hallituksen tehtävä tulee olemaan erittäin vaativa. Seuraava nelivuotiskausi voi olla laskevan talouskasvun ja hiipuvan ulkomaankaupan aikaa. Globaalin talouden merkit ovat ainakin huolestuttavia.

Onkin murheellista, että hallitusneuvottelujen kärkenä on median mukaan poliitikkojen, lobbareiden ja eri etujärjestöjen toiveiden listaaminen. Lisävelan ottamista tunnutaan pitävän huolettomana tapana rahoittaa kaikki esillä olleet toiveet.

Säätytalolla kirjoitetaan nyt kirjeitä joulupukille, vaikka kärkenä pitäisi olla talouden ja työllisyyden pelastaminen.

Antti Rinne sanoi eilen, että, ”hallitusneuvotteluissa ei toistaiseksi kuljeta valtiontalouden raamit edellä, vaan annetaan luovalle ajattelulle tilaa”. Se on varmaan kivaa, mutta onko se vastuullista?

Suomella on noin 10 miljardin euron kestävyysvaje. Siihen paras lääke on ihmisten kannustaminen työhön ja yrittäjyyteen sekä työn tekemisen verotuksen hillitseminen. Nyt vaikuttaa kuitenkin valitettavasti siltä, että painopiste on menojen lisäämisessä ja sitä kautta verotuksen kiristämisessä. Jos ahkeruudesta seuraa rankaisu, niin siitä ei köyhälle hyvää seuraa.

Toivon, että Antti Rinteen punavihreän hallituksen mottona olisi lopulta va­sem­mis­to­liit­to­laisen Ou­ti Oja­lan toistama viisaus: ”Vah­va val­ti­on­ta­lous on köy­hän pa­ras ys­tä­vä.” Isänmaallinen ja vastuunsa tunteva hallitus muistaa kaikessa talouden raamit ja sen antamat mahdollisuudet.

Säätytalon neuvottelut ovat vielä kesken. Jos hallitus syntyy vahvasti vasemmistolaiselle ja punavihreälle pohjalle, niin sen ohjelma on mielenkiintoista luettavaa. Onko ohjelmassa paljon yksityiskohtia, vai onko se luonteeltaan yleisluonteinen?

Jos hallitus haluaa istua koko vaalikauden, niin viisautta olisi se, että kaikkia vaalilupauksia, joululahjatoiveita ja lobbarien vaatimuksia ei ohjelmaan kirjata. Tällöin olisi helpompaa kääntää takit ja muuttaa kurssi hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Tietoa kirjoittajasta

Valtiotieteiden maisteri, toiminnanjohtaja

Kirjoitukset