Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan ekonomisti Sanna Kurronen kirjoittaa sinänsä erinomaisessa blogissaan (30.10.2020), että eläkkeet ovat vaikea haaste hyvinvointivaltiolle. Näkökulma on tärkeä, sillä eläke on jo 1,6 miljoonan suomalaisen arjen perusturva. Kohta jo kolmannes suomalaisista on eläkkeellä. Vanhuuseläkettä saavia on nyt 336 000 enemmän kuin 10 vuotta sitten.
Elinkeinoelämä on ymmärrettävästi huolissaan nimenomaan yritysten kilpailukyvystä, sillä eläkemaksut ovat nyt jo 24% palkkakuluista (70-luvulla 10%). Korkeat sivukulut vaikuttavat Evan mukaan yritysten kannattavuuteen, mikä heikentää työllisyyttä ja vähentää verotuloja – ”noidankehä” on valmis. Huolta lisää se, että eläkerahastoista ja työurien hienoisesta pidentymisestä huolimatta työnantajien ja työntekijöiden eläkemaksuja joudutaan nostamaan tulevina vuosina.
Evan Kurrosen mielestä työtä pitää tehdä enemmän ja työuria on pidennettävä. Olen samaa mieltä, mutta tarkentaisin, että työuria tulee pidentää alusta, keskeltä ja lopusta.
TYÖURIEN PIDENTÄMISEN JA TYÖLLISYYSASTEEN nostamisen ratkaisuna on pidetty esillä tänä syksynä yli 62-vuotiaiden eläkeputken poistamista tai karsimista. Epäilen mallin tehoa, etenkin juuri nyt.
Eläkkeelle siirtymisen keski-ikä on noussut viime vuosina tasaisesti jo toteutetuilla keinoilla ja se on nyt 61,5 vuotta. Eläkeiät jatkavat nousuaan edelleen. Vuonna 2017 näet sovittiin, että vanhuuseläkkeen alaikärajaa pidennetään kolmella kuukaudella vuosittain alkaen 2018. Vuonna 2027 alin ikä siirtyä vanhuuseläkkeelle on 65 vuotta (1962 syntyneet).
Korona-aika huomioiden työttömien eläkeputken poisto on saanut liiaksi huomiota mahdollisena ratkaisuna.
Onko nyt todella oikea hetki tehdä eläkeputkeen muutoksia? Työvoiman kysyntä on romahtanut koronan johdosta ja eläkeputken poisto vain lisäisi sosiaalisia ongelmia. Moni pitkän ja fyysisesti raskaan työuran tehnyt, lähellä vanhuuseläkettä oleva putoaisi päivärahalle ilman todellisia työllistymismahdollisuuksia. Ei kuulosta reilulta, eikä vakaalta eläkejärjestelmältä, joka herättäisi luottamusta nuoremmissa polvissa.
NUORTEN TYÖLLISYYSASTE ja tulevien työurien pituus on muutaman vuoden eläkeputkea paljon suurempi haaste.
Miten kannustamme nuoria työhön, pitkiin työuriin ja pois sossun luukulta? Nyt on tehtävä suuri sotu-uudistus, jonka terä on ahkeruuteen kannustaminen. Yrityksiä on myös kannustettava tehokkaammin keinoin nuorten palkkaamiseen.
NUORIA TYÖTTÖMIÄ ON NOIN 40 000 ja 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli syyskuussa 2020 yli 14%.
Alle 40-vuotiaat ovat nykyisin täyden kansaneläkkeen saajissa huomattavan suuri ikäryhmä, heitä on noin 26 000. Luku on hätkähdyttävän suuri. Yli 60-vuotiaista kansaneläkettä saa vain 3 prosenttia.
Alle keski-ikäisten ryhmästä (16–44-vuotiaat) eläkkeelle siirtyi yksistään vuonna 2019 noin 7 000 henkilöä. Alle 44-vuotiaita työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä on 30%.
Masennuksen perusteella eläkkeelle siirtyneistä neljäsosa oli alle 35-vuotiaita. Näille ihmisille on annettava toimivaa ja yksilöllistä kuntoutusta, jotta paluu työelämään on mahdollista niin pian kuin suinkin.
Nuorille tulee luoda tehokkaita kannustimia työn tekemiseen. Yrityksille on annettava enemmän tukea nuorten ja nuorten työttömien palkkaamisessa. On tärkeää, että nuori pääsee työn makuun ja aktiiviseksi yhteiskunnan toimijaksi mahdollisimman varhain.
Hyvä, luotettava ja vakaa työeläkejärjestelmä on jo sinällään tehokas työn tekemisen kannustin myös nuorille. Sen johdosta eläkejärjestelmästä tulee tiedottaa ymmärrettävästi ja entistä tehokkaammin.
