Emme ole enää koskaan yksin. Suomesta tuli tänään 4.4.2023 vihdoin Naton täysjäsen. Suomi on nyt jäsen läntisten demokratioiden puolustusliitossa. Tämä on fantastinen riemun ja ilon päivä. Eläköön!
Kiitos tasavallan presidentti Sauli Niinistö, että johdit maamme niin ripeästi ja taitavin ottein Natoon.
”Suomen matka YYA-sopimuksesta Natoon kesti kolmekymmentä vuotta. Se oli maraton, jonka lopussa oli hurja spurtti”, kuten tohtori Risto E.J. Penttilä ja suuresti arvostamani ”Nato-journalisti” Jyrki Karvinen toteavat kirjassaan ”Pitkä tie Natoon”.
OLEN ODOTTANUT TÄTÄ PÄIVÄÄ jo reilusti yli 30 vuotta ja ollut mukana Nato-maratonilla hieman pidempäänkin.
Yksi ensimmäisistä Nato-myönteisistä teksteistäni oli oheisen kuvan juttu. Kirjoitin 6.11.1992 ilmestyneeseen Nykypäivään Nato-myönteisen jutun, johon haastattelin Oslossa norjalaista Höyren kansanedustaja Ingvald Godalia (1934-2019).
Jutun otsikosta, riveiltä ja niiden välistäkin voi lukea nuoren toimittajan oman mielipiteen. Olin tuolloin 30-vuotias nuori politiikan toimittaja, joka oli tukenut innolla Viron itsenäistymistä, ajoi tarmolla Suomen liittymistä Euroopan unioniin ja kannatti Natoon liittymistä. Nyt Nato-unelmakin on siis toteutunut.
Oma puolueeni, kokoomus, on liputtanut avoimesti Nato-jäsenyyden puolesta vuodesta 2006 alkaen. On upeaa, että nyt kaikki suomalaiset puolueet ovat jäsenyytemme kannalla ja että asiasta vallitsee kansallinen yksimielisyys.
INGVALD GODAL TOIVOTTI vuoden 1992 jutussani Suomen lämpimästi tervetulleeksi Natoon. Hän korosti, että Nato on puolustusliitto ja demokratiat eivät koskaan aloita sotia. Godal piti historiallisena tragediana sitä, että pohjoismaat ovat valinneet erilaiset turvallisuuspoliittiset ratkaisut.
”Jos Suomi saataisiin vihdoin Naton jäseneksi, voisimme vihdoin yhdessä suunnitella pohjoismaista turvallisuuspolitiikkaa.”.
Godal sanoi myös suoraan, että Nato ei olisi auttanut Suomea, jos Venäjä olisi hyökännyt tuolloin (1990-luvun alussa) maahamme. ”Toisen maailmansodan historia toistaisi itseään ja Suomi jäisi yksin.”
Suomalaisista kansanedustajista kovin moni ei tullut juttuani tai sen ideana ollut Natoon menoa kehumaan. Muistan kuitenkin kokoomuslaisten Väinö Saarion (1942-96) ja Kalevi Lammisen (1935-2021) myönteiset sanat.
Kovia haukkujakin tuli, etenkin kepusta ja vasemmistopuolueista. Ei kuulemma olisi pitänyt keikuttaa venettä ja leikkiä tulella. Jotkut katsoivat jutun epäsopivaksi tuolloin käynnissä olleen EY-jäsenyyskeskustelun johdossa.
NATON VIIDENNEN ARTIKLAN tuoma turva merkitsee sitä, että Venäjän kynnys hyökätä Suomeen nousee käytännössä yhtä korkeaksi kuin Venäjän kynnys hyökätä Yhdysvaltoihin.
Hyökkäys yhtä Naton jäsenmaata kohtaan on hyökkäys kaikkia jäsenmaita kohtaan. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Naton viides artikla on sanatarkasti seuraava: ”Sopimuspuolet sopivat siitä että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan, ja tämän seurauksensa ne sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla omalla tai yhteistä Yhdistyneitten kansakuntien peruskirjan 51 artiklan tunnustamaa itsepuolustusoikeuttaan auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta ja sopimuspuolia ryhtymään välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi palauttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuus ja ylläpitää sitä
