Velkavetoinen vasemmistohallitus on tehnyt vaali- ja joululahjabudjetin. Se tulee kansalle kovin kalliiksi. Idea on, että vaalit voitetaan, kun kaikille äänestäjille annetaan nyt hieman lisää rahaa. Satasia sulle ja satasia mulle. Niinpä valtio ottaa ensi vuonna lisää velkaa 8,1 miljardia euroa. Kallis kampanja. Vähän villoja. Tämän budjetin lämmittävä vaikutus on sama kuin pissaisi pakkasella varpailleen.
Säästöistä, leikkauksista, ahkeruuteen ja yrittämiseen kannustamisesta hallitus ei puhu mitään.
Demari- ja kepuministereillä ei ole rohkeutta leikata menoja tai edellyttää tiukkaa talouspolitiikkaa hallinnolta. Vielä vähemmän Sanna Marinin hallituksella on rohkeutta vaatia kansalta säästeliäisyyttä ja kestävyyttä.
Sen sijaan viesti on: ”Ei hätää, vaara ohi, rahaa on, hallitus auttaa aina. Ollaan vaan ja möllötellään!”
Energian säästämisen ja tiukan taloudenpidon sijasta puhutaan vain tukiaisista. Sähkön arvonlisäveroa lasketaan. Rahaa lapioidaan tehottomiin aluepoliittisiin tukiaisiin. Kaikki lapsiperheet saavat varallisuuteen katsomatta lisää tukea. Varhaiskasvatuksen maksut laskevat. Opiskelijoita tuetaan lisää. Ja niin edelleen.
Voiko tällä mielistelylle keksiä parempaa nimeä kuin joululahja- ja vaalibudjetti?
Punavihreän hallituksen velkasaldo nousee nyt 40 miljardiin euroon. Velkarahaa on tämän vasemmistohallituksen kaudella syydetty Suomen talouteen valtava määrä. Sen seurauksena inflaatio on kiihtynyt jo noin 8%:iin. Valtion ja kansalaisten omien velkojen korot nousevat ja maa ajetaan taantumaan. Laskun maksavat valitettavasti tulevat polvet.
Ennen vanhaan ankeina aikoina laitettiin suu säkkiä myöden. Kansaa kehotettiin tekemään enemmän töitä, säästämään energiaa ja olemaan taloudellisia. Velanottoa pyrittiin minimoidaan. Rohkeimmat valtiovarainministerit lupasivat vain hikeä ja kyyneleitä.
Ora et labora.
