Niinistö piti jälleen viisaan puheen ja pohti ihailtavalla tavalla Euroopan tilanne myös puhetta seuranneessa tiedotustilaisuudessaan.
Tasavallan presidentti sanoi selkeästi, että Venäjä on haastanut Euroopan turvallisuuden perusteita ja horjuttaa vakautta maanosassamme. Silti Suomen kansainvälinen asema on hyvä, eikä meihin nyt juuri kohdistu sotilaallista uhkaa.
”Tässä tilanteessa Suomen ensimmäinen ja tärkein puolustuslinja kulkee maamme rajojen sisällä – ja täällä asuvien ihmisten korvien välissä. On osattava luottaa toinen toisiimme. Siihen, että kukin tekee osansa, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan”, korosti Niinistö. Erinomaisesti sanottu.
Tiedotustilaisuudessaan presidentti totesi, että Venäjän useille Euroopan maille lähettämä kirje ja kysymys maanosamme turvallisuudesta ei sisällä mitään uutta. Mitä siis nyt? Nähtäväksi jää. Minusta Suomen pitää vastata Venäjälle samansisältöisesti muiden EU-maiden kanssa, ellei EU sitten vastaa yhdellä ja samalla kirjeellä tai foorumilla.
Ratkaisu Euroopan turvallisuuteen löytyy jatkossakin diplomatian keinoin.
Niinistön viime vuonna tekemä aloite ihmisvelvollisuuksiin keskittyvästä ETYJ-huippukokouksesta 2025 on nyt suorastaan jopa ajankohtaisempi kuin ennen Ukrainan kriisin syventymistä. Se on ajankohtainen, vaikka tilanne Ukrainassa laukeaisikin nopeasti, kuten me kaikki toivomme.
Niinistö katsoo ihmisvelvollisuuksiin kuuluvan mm. vastuut ihmisoikeuksista, maailmanrauhasta, ympäristöstä, pandemioista jne. Etenkin ihmisoikeuksiin ja sananvapauteen Valko-Venäjällä ja Venäjällä tulee nyt kiinnittää huomio.
Helsingin vuoden 1975 Etyk-hengen tärkeimmäksi anniksi osoittautui lopulta tärkeimmiksi ns. ”Kolmannen korin” asiat. Ne ovat ajankohtaisia edelleen, kuten Valko-Venäjän ja nykyisenkin Venäjän ihmisoikeustilanne todistaa.
Tuo Etykin Kolmas kori käsittelee humanitäärisiä asioita, ihmisten välisiä yhteyksiä ja tiedonvälitystä. Se johti osaltaan parikymmentä vuotta myöhemmin itäblokin, Varsovan liton ja Neuvostoliiton hajoamiseen, kun sosialistisen leirin maiden toisinajattelijat ja ihmisoikeusryhmät saivat Etykin käsikassarakseen.
Ai miksikö tässä blogissani on kuva, jossa on Liettuan entinen valtionpäämies Vytautas Landsbergis?
No tietenkin siksi, että hänen pojanpoikansa, Liettuan ulkomininteri Gabrielius Landsbergis (s. 7.1.1982), vieraili toissapäivänä 31.1.2022 Suomessa ja tapasi ulkoministeri Pekka Haaviston.
Déjà vu! Gabrielius Landbergisin vierailun myötä mieleeni palasi tapaamiseni hänen isoisänsä kanssa 30 vuotta sitten. Onko mikään muuttunut? Silloinkin elettiin aikaa, jolloin Venäjä uhkasi. Ja se tuntui todellisemmalta kuin nyt.
Otin oheisen kuvan Liettuan uudelleen itsenäistymisen ajan sankarista 30 vuotta sitten, juhannuksena 1992 Vilnassa. Tapaaminen hänen kanssaan järjestettiin Liettuan parlamenttitalossa vierailleelle pohjoismaiselle toimittajaryhmälle, johon kuuluin Nykypäivä-lehden politiikan toimittajana. Ikimuistoinen matka.
Vytautas Landsbergis johti 11. maaliskuuta 1990 Liettuan parlamentin istuntoa, jossa maa julistettiin uudelleen itsenäiseksi. Ne olivat dramaattisia aikoja.
Neuvostoliitto yritti romuttaa Baltian maiden itsenäisyyshaaveet talousboikotilla ja sotilaallisella uhalla. Tilanne oli paljon uhkaavampi kuin nyt. Liettuan tapahtumat huipentuivat Neuvostoliiton sotilaiden vallatessa 13.1.1991 Vilnan TV-tornin: 14 aseetonta siviiliä sai surmansa ja 700 loukkaantui.
Venäjä tunnusti kaikkien Baltian maiden itsenäisyyden 17. syyskuuta 1991. Baltian maat liittyivät Natoon ja Euroopan unioniin vuonna 2004 ja nyt ovat siten onneksi kiinteä osa länttä.
