SOTE-PALVELUT EIVÄT ole valmiita Helsingissäkään.
Kuulin jälleen eilen kertomuksen elävästä elämästä, Helsingin järjestämien terveyspalveluiden käyttäjältä.
Kertomus palautti mieleeni soten perusasiat: senioreiden ja sairaiden palvelut tulee laittaa kuntoon. Sujuvien palveluiden edellytys on osaava, palveluhenkinen ja oikein mitoitettu henkilökunta.
Iäkäs, 85-vuotias rouva kertoi minulle kokemuksistaan Helsingin Haartmanin päivystyssairaalasta. Henkilökunta oli ollut osaavaa ja pääosin ystävällistä, mutta hoitajia ja lääkäreitä on ilmeisesti aivan liian vähän.
IÄKÄS ROUVA OLI TULLUT TUTKIMUKSIIN aamulla kello 11 ja jonotteli ensin pitkähkön tovin ilmoittautumisessa.
Ilmoittautumisen jälkeen hän odotteli tunnin verran kokeiden ottamista. Sen jälkeen taas odottelua käytävän epämukavilla tuoleilla kolme tuntia. Sitten oli kuvauksia. Ja taas pari tuntia penkeillä hoitajan vastaanoton odottelua – aivastelevien ja lentsuisten keskellä.
Lopuksi rouva odotteli kovilla penkeillä neljä tuntia, kunnes hän pääsi vihdoin lääkärin vastaanotolle.
Ruokaa rouva ei ollut saanut koko päivänä. Onneksi oli hieman hedelmiä eväinä mukana. Kotiin hän pääsi lähtemään kello 23 aikoihin. Päivä oli ollut iäkkäälle ihmiselle varsin rasittava: 12-tuntinen.
Kaikesta huolimatta rouva kehui henkilökunnan asennetta, mutta epäili väkeä olevan liian vähän. Sairaanhoitajat olivat valitelleet tilannetta ja pyytäneet laittamaan viestiä eteenpäin pitkistä jonoista.
ROUVAN KERTOMUKSESTA päätellen voisi jopa arvailla, että hänen terveytensä vaarantui sairaalakäynnillä. Pitkät jonotusajat eivät ole helppoja tai riskittömiä sairaille iäkkäille ihmisille.
Haartmanin sairaalan päivystykseen olisikin joko palkattava lisää henkilökuntaa tai sitten rakennettava lisää mukavia odotustiloja iäkkäille ja sairaille ihmisille.
Haartmanissa on mitä ilmeisimmin liian vähän henkilökuntaa tai sitten johtamisessa on vikaa. Henkilökunnan määrästä ja rahoista palkkoihin päättävät poliitikot sote-talousarvioissa. Rahat ovat tunnetusti tiukoilla.
Helsinki suunnittelee terveyspalveluiden keskittämistä neljään tai viiteen jättisuureen terveysasemaan.
Tulisiko päivystäviä pisteitä olla Helsingissä sittenkin enemmän kuin vain Haartmanissa ja Malmilla? Onko järkevää lakkauttaa hyvin toimivia terveysasemia? Vai tulisiko ainakin osaa niistä kehittää päivystäviksi asemiksi?