UUTISET TÖRKEISTÄ VANHUSTEN HOIDON JA -hoivan laiminlyönneistä ovat olleet todella surullista luettavaa. Yksikin tapaus on liikaa. Me emme saa hyväksyä huolimattomuutta tai välinpitämättömyyttä vanhustenhoidossa.
On erinomaista, että eläkeläisköyhyys sekä vanhusten hoiva ja hoito ovat nyt näyttävästi esillä. Se antaa toivoa siitä, että vaalilupaukset pidetään ja että ikääntyneiden asioihin saadaan parannuksia.
Vanhustenhoidon ja -hoivan saatavuus ja laatu sekä eläkeläisköyhyys ja eläkkeiden taso ratkaisevat huhtikuun eduskuntavaalien tuloksen. Eläkeläiset äänestävät näet ahkerasti ja heitä on paljon: nyt jo 1,5 miljoonaa.
Vaalikampanjoiden loppusuoralla vanhusten hoidon laadun ohella noussevat esiin näkyvämmin myös eläkeläisten toimeentuloon liittyvät kysymykset.
VANHUS VOI JOUTUA KALTOIN KOHDELLUKSI ja saada huonoa palvelua valitettavasti sekä julkiselta, yksityiseltä että kolmannen sektorin palveluntuottajilta. Yleistäminen ja yksipuolinen yhden tahon syyttäminen on pään laittamista pensaaseen tai jopa tarkoituksellista harhauttamista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi lokakuussa 2018 selvityksen, jonka mukaan yksityiset sote-palvelut ovat tasoltaan parempia ja asiakaslähtöisempiä kuin julkiset palvelut.
Eduskuntavaalien alla keskustelu on kuumentunut ja käy tunteikkaana. Asioita painotetaan vaalipuheissa jopa tarkoitushakuisesti väärin. Äänestäjän onkin usein vaikeaa erottaa kokonaisuus, eikä se ole mikään ihme.
Käynnissä on ollut vasemmiston kova vyörytys yksityisiä palvelutuottajia vastaan, vaikka THL on todennut yksityisten palveluiden laadun olevan jopa julkisen sektorin edellä.
TAMPEREEN YLIOPISTON PROFESSORI Pasi-Heikki Rannisto kuvaili Helsingin Sanomissa (6.2.2019) tilannetta siten, että ”jos sairaanhoitopiirin mielenterveysyksikössä teipataan asiakas tuoliin, kyseessä on törkeä hoitajan tekemä virhe, johon kiire on vaikuttanut. Jos yksityisellä sektorilla saa huonoa palvelua, koko yksityistä palvelutuotantoa pidetään epäeettisenä.”
Professori Rannisto korostaa, että vastuu julkisten palveluiden järjestämisestä on nyt kunnilla, jotka määrittelevät palveluiden laadun kilpailutuksissaan. Hän on aivan oikeassa. Vastuuta ei voi ulkoistaa, vaan kuntien on ostettava riittävästi ja laadukasta.
Suomalainen järjestelmä, jossa julkinen ja yksityinen sektori sekä tukevat että kilpailevat keskenään on lähtökohdiltaan hyvä. Poliitikkojen tulee kyetä kuuman vaalitaistelun jälkeen järkeviin ja kestäviin ratkaisuihin. Siinä tarvitaan viisautta ja malttia.
LAADUKKAAN VANHUSTENHUOLLON TULEVAISUUDEN turvaaminen on erittäin vakava asia. Se on Suomen talouden mittakaavassa myös valtavan kokoluokan haaste. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee nopeasti ja on vuonna 2030 jo noin 26%.
Tulevalla vaalikaudella 2019-23 on tehtävä pitkäjänteisiä ratkaisuja, jotka ulottuvat aina 2030-luvulle ja kauemmaksikin. Tämä koskee niin vanhustenhuoltoa, terveydenhuoltoa kuin sosiaaliturvaakin.
Haasteen mittasuhteita kuvastaa sekin, että vuonna 2018 vanhuspalveluiden asiakkaita oli Suomessa noin 93 000. Heistä 57%:ia oli kotihoidossa ja 43%:ia ympärivuorokautisessa hoidossa. Vanhuspalveluissa työskentelee noin 45 000 ammattilaista.
