HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO PÄÄTTI ottaa äänin 59-26 verraten kielteisen kannan sote-uudistukseen kuuluvaan valinnanvapauslakiin. Se oli odotettavassa: onhan pääkaupungissa vahva punavihreä enemmistö.
Hämmästyttävää, että asia voi olla niin vaikea. Kysymyshän ei ole julkisten palveluiden alasajosta, vaan siitä, että myös vähävaraisille – kuten monille vanhuksille – tarjottaisiin mahdollisuus valita myös yksityinen toimija.
Valinnanvapauslainsäädännön ensisijainen tarkoitus ei saa olla säästöt, vaan hoidon laadun ja saavutettavuuden parantaminen. Tämä koskee etenkin kasvavaa vanhusväestöä, joiden terveyden edistämiseen on panostettava. Sairauksien ennaltaehkäiseminen tuo säästöjä hoitojen kustannuksiin.
MONI VASEMMISTOLAINEN ON ollut huolissaan yksityistämisen kustannuksista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset ovatkin tärkeä huolenaihe.
Meidän tulisi kannustaa kaikkia kansalaisia työhön ja ahkeruuteen aina kun se on mahdollista. Yhteiskunnan tukemiin palveluihin jäisi siten enemmän varoja niille, jotka ovat niiden suurimmassa tarpeessa.
Halvin hinta on vanhusten hoidossa heikko kriteeri.
Halpa hinta ei näet turvaa tai mittaa arvokkaan ikääntymisen toteutumista. Hinnan tulee olla toki jatkossakin eräs tärkeistä kriteereistä. Mutta kun kilpailutus siirtyy kuluttajalle, hän voi harkita tarpeen tehokkaammin ja kiinnittää vapaammin huomion palvelun laatuun.
VALINNANVAPAUSMALLIN OLENNAINEN OSA ovat asiakassetelit, joista hyötyisivät jatkossa entistä enemmän myös kasvava eläkeläisten joukko.
Asiakasseteleitä tulee voida käyttää joustavasti. Se tarkoittaa mahdollisimman laajaa kirjoa myös ikääntyneiden ja vanhusten palveluita. Seniorin itse valitsemat kotipalvelut ja kotisairaanhoito ovat tärkeitä pitkään kotona asumisen mahdollistamiseksi.
Asiakassetelin omavastuu ei saa olla vähävaraisilla ikääntyneillä liian korkea. Niitä tulee voida käyttää myös esimerkiksi polikliiniseen kirurgiaan tai vaikkapa kaihileikkauksiin. Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus myös omalääkärin tai oman hoitajan valintaan.
TUKHOLMASSA ON VASTAAVAN kaltaisen uudistuksen myötä lähipalvelut ovat jopa parantuneet, kun eri kaupunginosiin on saatu lisää pieniä terveysalan palveluiden tarjoajia. Markkinat ovat luoneet tarjontaa.
Vastaava kehitys on mahdollinen Suomessakin. Vaikka julkisten terveysasemien määrä vähenisi niiden keskittymisen myötä, niin ne eivät katoa. Järjestelmä täydentyy ja yksityiset palvelutuottajat takaavat palveluverkoston tiheyden eri kaupunginosissa.
Lähipalvelut on turvattava etenkin ikääntyneen väestö tarpeita ajatellen ja yksityinen sektori on tunnetusti kustannustehokas vaihtoehto.
