Sata vuotta on pitkä aika niin ihmiselle kuin itsenäiselle ja demokraattiselle valtiollekin.
Sotaveteraani Hannes Hynönen nukkui pois 102-vuotiaana Talvisodan syttymisen muistopäivänä 30.11.2015. Tasan 76 vuotta aikaisemmin Hynönen todisti 26-vuotiaana nuorukaisena Talvisodan syttymistä. Talvisodan lisäksi hän osallistui Jatkosotaan ja näki pikkupoikana myös Suomen Vapaussodan.
Nyt pois menneen vanhan sotaveteraanin elämänmyönteinen asenne ja isänmaallisuus kelpaavat esimerkiksi meille tämän päivän suomalaisille ja tulevillekin sukupolville. Nykyiset haasteemme ovat pieniä verrattuina siihen mistä isämme ja isoisämme ovat selvinneet.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kehui Hynösen asennetta uudenvuoden puheessaan 1. tammikuuta 2015 seuraavasti:
”Tutustuimme itsenäisyyspäivän (2014) aikoihin Hannes Hynöseen, veteraaniin, 101- vuotiaaseen elämisen osaajaan. Tätä nykypäivän osoittelevaa väittelyä siitä, ken on liberaali ken konservatiivi, vanhoillinen tai uudistusmielinen, suvaitseva vai suvaitsematon, tärkeä tai vähemmin tärkeä; sitä väittelyä Hannes johdatteli selkoajatteluun.”
Niinistö jatkoi: ”Jotenkin niin häntä ymmärsin, että hyvän elämisen osaaminen vaatii itsetuntemusta. Että mittaa muilta odottamansa siihen, mitä itse tekee. Että muistelee mukavat, mutta tietää ikävät. Tai että näkee, ettei sitä nyt olla toinen toistaan kummempia, mutta yhdessä vahva voima.”
¤ ¤ ¤
Suomi juhlii tänä vuonna 98. itsenäisyyspäiväänsä. Kahden vuoden kuluttua itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Tosiasiassa kansamme juuret ovat toki syvemmällä historiassa.
Olin muutama viikko sitten tilaisuudessa, jossa pohdittiin useamman historiasta väitelleen tohtorin voimin sitä, mistä Suomi ja suomalaisuus oikein alkoi. Alkoiko se esimerkiksi Mikael Agricolan suomennettua Uuden testamentin vuonna 1548 vai vuoden 1809 jälkeen, jolloin Suomen itsehallinto sai selkeämmin valtiollisia piirteitä?
Asiaa voi lähestyä myös filosofisemmin. Kalevalaisen kansanviisautemme perusteella tuhannetkaan vuodet eivät riitä kuvamaan suomalaisuuden juuria.
¤ ¤ ¤
Jo 98 vuotta on erittäin kunnioitettava ikä itsenäiselle kansakunnalle, joka on koko tuon ajan lukeutunut maailman demokraattisimpien valtioiden joukkoon. Sivistyneen Euroopankin mittapuulla Suomen saavutus on todella upea. Muutaman esimerkin palauttaminen mieliin valaisee asiaa:
Baltian maat ja koko keskinen Itä- Eurooppa ajautuivat kommunistiseen diktatuuriin Neuvostoliiton miehitettyä ne ja asetettua väkivalloin näihin maihin ”nukkehallituksensa”. Sosialistiset maat ja Neuvostoliiton miehittämät Baltian maat kääntyivät demokratioiksi vasta 1990-luvulla.
Välimerellisessä Euroopassakaan demokratialla ei mennyt kehuttavasti 1900-luvulla.
Portugali ajautui sotilasvallankaappauksessa vuonna 1926 yksinvaltaan, joka päättyi vasta vuonna 1974. Samoin kävi naapurimaa Espanjassa, joka oli sotilasdiktatuuri 1936-75. Kreikassa puolestaan oli vallassa sotilasjuntta vuosina 1967-74. Italiassa oli pitkän aikaa fasistien diktatuuri ja Saksassa natsien hirmuvalta.
¤ ¤ ¤
Pääministeri J.K. Paasikivi piti Töölön Messuhallissa (nykyinen Kisahalli) puheen itsenäisyyspäivänä 6.12.1944. Mielestäni tuon ikivihreän puheen sanat kuvaavat hyvin pienten kansakuntien loputonta taistelua paremmasta tulevaisuuden puolesta.
Paasikiven sanat sopivat nykyiset vaikeutemme suhteuttaen myös tähän päivään.
”Kansojen elämäntie ei ole tasaista nousua ylöspäin, niin kuin mielellämme toivomme. Toisinaan se painuu laakson pohjaan, laakson, joka on syvä kuin rotko. Mutta laakson pohjasta nousee polku rinnettä ylös. Nousu on milloin loivempi, milloin jyrkempi. Mutta aina päästään lähemmäs aukeita vapaita aloja, joista Jumalan taivas yhä valoisampana eteen avautuu”, sanoi Paasikivi.
Ja Paasikivi jatkoi: ”Tie ylöspäin on vaikea. Ilman ponnistuksia emme pääse nousemaan. Tarvitaan lujia otteita. Mutta jokainen askel tulee viemään meitä lähemmäs vapaita maisemia.”
Hyvää itsenäisyyspäivää 2015!
