Tasavallan pääkatua ei tule muuttaa Suomen suurimmaksi terassiksi
Mannerheimintien alkupäätä ei tule mielestäni kaventaa, kuten Vihreän puolueen Hannu Oskala esittää valtuustoaloitteessaan. Oskala poistaisi Mannerheimintien eteläpäästä kaksi itäpuoleista kaistaa ja ahtaisi liikenteen nykyisille kahdelle länsipuoliselle kaistalle.
Heti alkuun on todettava, että kävelykadut ovat sinänsä minunkin mielestäni hieno asia. Kävelykatuja voidaan lisätä asteittain ja kokonaisvaltaisesti harkiten. Liikennejärjestelmä ajautuu kuitenkin kaaokseen, jos sen keskeisiä elementtejä ryhdytään värkkäämään valtuustoaloitteilla.
Oskala perustelee ehdotustaan varsin ovelasti ja mukaansa tempaavasti vertaamalla Mannerheimintietä ja eräitä New Yorkin katuja toisiinsa. Oskala päättelee, että New Yorkin Willoughy Plaza –katu ja Mannerheimintie olisivat sopivia vertailukohteita. Vertailu menee pahasti metsään.
Mannerheimintie on Suomen tasavallan pääkaupungin pääkatu.
Jos Yhdysvalloista on pakko hakea vertailukohta, niin se olisi Washington D.C:n Pennsylvania Avenue. Ranskasta vertailukohdaksi voisi ottaa Avenue des Champs-Élysées’n.
¤ ¤ ¤
Oskala arvioi myös, että autoliikenne sujuisi Mannerheimintiellä kahdella kaistalla yhtä joustavasti kuin neljälläkin. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä esitetyllä katuosuudella esimerkiksi poikittaisen jalankulun liikennevalot katkaisevat liikenteen niin, että kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan ovat tarpeelliset.
Ja ihan Alkion matematiikallaan 2+2 ei ole yhtä suuri kuin 2.
Sitäkään ei sovi unohtaa, että iso osa Helsingin niin sanotuista hyvistä veronmaksajista joutuu ihan pakosta menemään töihinsä päivittäin autolla. Näitä ihmisiä asuu suuret määrät juuri kantakaupungin alueella. Tämän seikan luulisi olevan aloitteen tekijöiden ja allekirjoittajien tiedossa, joten en voi välttyä ajatukselta, että tässä halutaan tietoisesti ajaa osa ihmisistä asumaan toisaalle.
Mannerheimintien alkupään katkaiseminen sumputtaisi eteläisten kaupunginosien asukkaat entistä vaikeampaan mottiin. Ei pidä unohtaa sitä, että Jätkäsaaren, Hernesaaren ja Kalasataman rakentuminen tuo väistämättä liikenteen tulppia kantakaupungin itäisille ja läntisille ulosmenoväylille.
¤ ¤ ¤
Ehdotuksessa Mannerheimintien itäpuoli on ilmeisesti valikoitunut kävelyalueeksi sen johdosta, että se on kadun aurinkoinen puoli. Se olisi täten mitä mainioin paikka Suomen suurimmalle kesäterasseille, mikä sinänsä on ihan kivalta kuulostava juttu. Kaikkihan me nautimme kesähelteillä terasseilla oleskelusta!
”Onpas oiva terassin paikka” ei kuitenkaan riitä perusteluksi muuttaa tasavallan pääkatu oleskelualueeksi.
Onnistuneita kävelykatuja ovat mielestäni esimerkiksi Keskuskadun ja Mikokadun kävelykadut sekä Kalevankadun alkupään rinne, vaikka ne eivät järin aurinkoisia olekaan. Iso-Roobertinkatu sen sijaan kaipaisi kipeästi ilmeen kohotusta ja viihtyisyyden lisäämistä.
Erinomaista kävelykeskustaa on rakennettu myös Kampin keskuksen alueella. Siellä yksi toimivuuden perusta on ollut sijainti joukkoliikenteen solmukohdassa sekä loistavat maanalaiset pysäköintilaitokset.
¤ ¤ ¤
Helsingin keskusta on rakennettu ahtaalle niemelle. Liikenteen sujuvoittaminen metron laajentamisella mahdollistaisi myös kävelykatujen lisäämisen. Metrojärjestelmämme on toistaiseksi tynkä.
Pisararata, metroverkoston laajentaminen Jätkäsaaren ja Töölöön sekä metro Laajasaloon Esplanadin ja Katajanokan alitse olisivat omiaan vähentämään oleellisesti autoilun tarvetta keskustassa. Tämä aika koittaa valitettavasti ja todennäköisesti vasta joskus 2040-50-lukujen jälkeen. Siihen asti on parempi elää realiteettien pohjalla.
Kävelykeskustaa voisi edistää pikaisestikin luomalla Kalevankadun alkurinteen mallin mukaisia ”kävelyaukioita” sinne missä on jo nyt runsaasti ravintoloita ja missä se on suinkin mahdollista liikenteen joustavuutta olennaisesti vaarantamatta.
