Lisää elävää kantakaupunkia
Helsingin vuoteen 2050 tähtäävän yleiskaavan käsittely etenee kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Parhaillaan on tekeillä yleiskaavan visio-osa, jossa maalataan tulevaisuuskuvia ja ennustetaan sitä, millaista on kaupunkilaiselämän meno Helsingissä kymmenien vuosien päästä.
Kantakaupungin asukkaille yleiskaavan voisi olettaa tuovan vähemmän muutosta kuin muille alueille. Yleiskaavan keskeisintä sisältöähän on nimenomaan Helsingin uusien alueiden ja rakentamissuuntien selvittely.
Tosiasiassa yleiskaava vaikuttaa monella tapaa myös vanhojen kaupunginosien arkeen. Vaikka kaupungin keskustasta ei rakennettavaa uutta aluetta juurikaan enää löydy, niin metropolin merkittävä kasvu vaikuttaa oleellisella tavalla esimerkiksi liikennevirtoihin ja liike-elämän toimintamahdollisuuksiin.
Hyvä esimerkki tästä on niin sanottujen kaupunkibulevardien laajentamisidea. Tällä tarkoitetaan kaupungin sisään johtavien moottoriteiden varsien tiiviimpää rakentamista. Mannerheimintien varsin täydennysrakentuminen Tilkan kohdalta kohti Hämeenlinnan väylää kuvastaa tätä kehitystä.
Tämän vuosisadan lopulla jokin, tai jotkut, moottoriteistämme ovat saattaneet jo rakentua kiinni Kehä I tasolle tiiviisti rakentuneina kaupunkibulevardeina.
# # #
Helsinki on siis ehkä saamassa tulevina vuosikymmeninä lisää kantakaupunkia siten, että pääkatumme jatkuvat etenkin pohjoiseen ja itään. Samalla moottoriteiden alkaminen siirtyy etäämmälle ydinkeskustasta.
Tässä skenaariossa on erityisen tärkeää säilyttää Helsingin vanha kantakaupunki kivijalkakauppojen maailmana. Hypermarketteja ei siis saisi noin vain tuoda Hakamäentien eteläpuolisille alueille. Lännessä suurin kauppakeskus voisi vallan hyvin olla Ruoholahti, pohjoisessa Keski-Pasilan keskus ja idässä Kalasataman keskus.
Esimerkiksi Mäntymäen kentälle ei tulisi sallia jättimäistä kauppakeskusta, jos ja kun sen ilmeinen seurannaisvaikutus olisi useiden kymmenien kivijalkakauppojen ja lähikauppojen kuolema Töölöstä, Kalliosta ja muualtakin kantakaupungista.
# # #
Kantakaupungin elävänä pitämistä eivät uhkaa ainoastaan yleiskaava tai kiireessä markkinavoimien ehdoilla ja jonkinlaisessa vauhtisokeudessa sohaistut asemakaavat. Elävä urbaani meno voi olla uhattuna satunnaisen ja yksittäisen lautakuntatasoisen päätöksenteon horjahtelunkin johdosta.
Kaupungilla puhutaan, että rakennusviraston byrokraatit eivät enää halua sallia ravintoloiden kiinteitä terassirakenteita. Vaarassa olisivat esimerkiksi Mamma Rosan, Kämpin ja Lehtovaaran terassien kaltaiset kiinteät rakenteet.
Suomalainen terassikulttuuri on edennyt viimeisen noin kymmenen vuoden aikana pitkin harppauksin yleiseen länsieurooppalaiseen suuntaan. Tämä kehitys on ollut todella miellyttävää, eikä sitä saa jarruttaa.
Vuoden 2014 huhtikuussa alkava terassikausi on turvattava siten, että jo näyttönsä antaneet ja hyväksi todetut ravintolat voivat jatkaa terassitoimintaansa valitsemallaan tavalla. Pelisääntöjä on toki varaa aina tarkistaa ja yrittäjienkin on kannettava vastuunsa hyvästä kaupunkikuvasta.
Paluuta menneisyyteen, eli entisen kaltaiseen sosialismin harmauteen ja räntäsateessa istumiseen ei saa tässä asiassa olla. Vapaus ja yrittäjyys ovat väkeviä voimia – tuokoot ne lisää eloa ja iloa meihin jokaiseen!
Hieman toki saa terassiyrittäjiä ohjaillakin. Esimerkiksi ne karmeat valkoiset muovituolit voisi kieltää esimerkiksi perustuslaissa.
