Guggenheim-säätiö esitteli alkuviikosta uuden ehdotuksensa Helsinkiin rakennettavaksi taidemuseoksi. Hyvä niin. Vapaassa maassa saa ehdottaa mitä vain, kunhan pysyy sopivuuden rajoissa. Dynaamisessa kaupungissa uudet ideat ovat aina tarpeen, mutta verorahat eivät kaikkeen riitä.
Helsingin kiinnostavuutta matkailukohteena tulee lisätä erilaisilla markkinointikeinoilla ja hankkeilla. Tässä työssä kaiken perustana on ja täytyy olla vahva, jo olemassa oleva suomalainen kulttuuribrändi.
Helsinkiläiset ja suomalaiset voivat olla terveellä tavalla ja lukemattomista eri syistä johtuen ylpeitä omasta, vahvasta kansallisesta kulttuuriperinnöstään ja rikkaasta nykyisestä kulttuurin infrastruktuuristaan.
Pääkaupunkimme vetovoimaa voidaan toki vielä vahvistaa joillakin kansainvälisillä mausteilla. Guggenheim saattaisi hyvinkin olla sellainen. Se tarjoaisi mm. kahta tai kolmea vuosittain vaihtuvaa näyttelyä laajoista kokoelmistaan. Mitä kaikkea muuta Guggenheim toisi, ei kuitenkaan ole vielä kristallinkirkasta. Guggenheim Helsingin konseptin lupaillaan kuitenkin herättävän maailman kulttuuripiireissä ansaittua huomiota.
Mihin hintaan tahansa Helsingin ei Guggenheimia kuitenkaan tarvitse tai tule havitella. Päinvastoin: Helsinki on kaupunki, johon nimenomaan Guggenheim on kiinnostunut tulemaan. Nyt säätiön on vain osoitettava joustavuutensa ja kykynsä hankkia yksityistä rahoitusta hankkeelleen.
2.
Guggenheim-museon kritiikittömät kannattajat vertaavat Helsinkiä mielellään Bilbaoon.
Bilbao onkin Guggenheimin onnistumisesta todella hyvä esimerkki. Terve lähdekritiikki on kuitenkin paikallaan. Varmaan joku ”päivystävä dosentti” voisi esimerkiksi vertailla Bilbaon ja Helsingin tunnettuutta maailmalla ja kyseisten kaupunkien omintakeisten kulttuuribrändien vahvuutta.
Väitän, että Helsingillä on selkeästi Bilbaota vahvempi kulttuurinen profiili. Helsinki on itsenäisen valtion pääkaupunki ja se on jo nykyisellään varsin rikas kulttuurikaupunki. Bilbao (350 000 as.) ja Baskimaa (2,2 milj. as.) sen sijaan ovat olleet Espanjan syrjäisiä, joskin vauraita alueita, joiden profiili maailmalla on ollut Suomea ja suomalaisuutta heikompi.
Eri maita ja alueita ei siis tule vertailla toisiinsa suoraan ja kritiikittömästi.
Suomea ja Helsinkiä ei voi kritiikittä verrata myöskään Abu Dhabiin, öljyllä ja sittemmin mm. timanttikaupalla äkkirikastuneeseen emiraattiin (1 out of 7), joka vielä jokunen vuosikymmen sitten oli hiekkaerämaata ja puhtaasti kameli- ja taatelitalouden varassa elävää paimentolaiskulttuuria.
Mutta kyllä Guggis minua kovin vielä kiinnostaa ja tästä voisi ehkä tulla hyvä hanke, josta hyötyvät molemmat osapuolet. Kritiikittä tätä täkyä en kyllä nielaise – etenkin jos se maksaa Helsingin veronmaksajille noin 130-200 miljoonaa euroa. Kysyä sopii myös Suomen valtion halukkuutta olla rahoituksessa mukana.
3.
Guggenheimin esittämät laskelmat taidemuseon rahoittamisesta eivät ole vakuuttaneet ainakaan vielä sen paremmin julkisuudessa esiintyneitä ”asiantuntijoita” kuin edes kaikkein innokkaimpia uuden taidemuseon kannattajia.
Suuri osa kaupunginvaltuutetuistakin on ollut aiheesta kaupunkiviisaasti vielä toistaiseksi kokonaan vaiti.
Amerikkalaissäätiö nimittäin haluaa järjestää omalla kustannuksellaan arkkitehtuurikilpailun ja siinä sivussa kerätä yksityistä rahoitusta museolle.
Ehdotuksensa julkistustilaisuudessa 24.9.2013 Guggenheim toivoi laajaa kansalaiskeskustelua museostaan.
Kaupungilla puhutaan kuitenkin, että säätiö on lukinnut hankkeensa kohtalon Eteläsataman tonttiin, vaikka yksikään demokraattisesti valittu kaupungin päätöksentekoelin ei ole vielä ottanut kantaa museon sijaintiin.
Ensimmäiseksi asiasta saa sanoa virallisen painavan sanansa kiinteistölautakunta, joka voi varata Eteläsataman tontin Guggenheimille arkkitehtuurikilpailun ajaksi. Jos lautakunta tekee kielteisen päätöksen, niin kaupunginhallitus voi ottaa asian omalle pöydälleen. Jos kaupunginhallitus varaa tontin museolle, niin G-säätiö käynnistää arkkitehtuurikilpailunsa.
Jos kaupunginhallitus torppaa tontin, niin hanke kaatuu. Siinä tapauksessa Guggenheim olisi jo tänä syksynä takaisin lähtöruudussaan. Jos hanke etenisi vuoden 2014 aikana järjestettävään arkkitehtuurikilpailuun, niin siitä on vielä todella pitkä matka Guggenheim-museon peruskiven muuraamiseen.
Tontti tarvitsee aikanaan myös kaavan, joka on vaativa prosessi. Eikä ihan pikkujuttu ole hankkeen budjettikaan, jonka voisi arvella olevan lopulta kokoluokassa 150-200 miljoonaa euroa. Sitä ei ainakaan kaupungin kassassa ole.
Henkilökohtaisesti en ota Guggenheimiin jyrkkää kantaa suuntaan eikä toiseen, ennen kuin hankkeen kaikki yksityiskohdat ja yksityinen rahoitus ovat selvillä. Koska kyseessä on yksityisen ulkomaisen säätiön hanke, niin kustannuksia hankeidean selvittelystä ei kaupungille saisi enää toistamiseen aiheutua.
4.
Kaupungilla puhutaan, että Guggenheim on ehkä tekemässä nyt ainakin yhden virheen. Säätiö ei näet tunnu lainkaan toivovan, että helsinkiläispäättäjät tai kansalaiset tarjoaisivat vaihtoehtoja Eteläsataman melko ahtaalle tontille, joka on liikenteellisesti ”pussin perällä”.
Guggenheimille on tullut jonkinlainen pakkomielle sijainnista Eteläsataman altaan äärellä. Se Guggenheimille suotakoon, sillä onhan vanha merellinen Helsinki todella kaunis. Olisi kuitenkin surkeaa, jos koko hanke kaatuu jo väärin valittuun sijaintiin.
Ehdotettu Eteläsataman tontti ei ole huono. Päinvastoin. Se on yksi valtakunnan arvokkaimmista tonteista ja sille rakentuu joskus tulevaisuudessa varmuudella jotain. Ellei muuta, niin rantapuisto. Arkkitehtonisesti tontti on todella haasteellinen.
Guggenheimin tyyppisen kohteen tulee menestyäkseen sijaita ehdottomasti kaupungin keskustan alueella.
Helsingissä tarkoitukseen soveltuvia tontteja ei ole loputtoman paljoa, mutta vaihtoehtoja Eteläsatamalle toki varmaankin on. On todella vahinko, jos näitä vaihtoehtoja ei analysoida muualla kuin New Yorkissa sijaitsevan säätiön konttorissa tai jossakin helsinkiläisessä kabinetissa – missä sitten lieneekin nyt ehdotettu tontti valikoitunut.
5.
Töölönlahdella on omassa visioissani yksi erinomainen tontti jollekin suurelle tulevaisuuden kulttuurirakennukselle. En tosin ole pahoillani, vaikka se jäisi meidän jälkeemme vapaaksi luonnonvaraiseksi puistoalueeksi. Pitäähän jotain jättää tulevillekin sukupolville.
Tämä tontti on Mäntymäki, jonka rajanaapurina on jokaisen itseään kunnioittavan valtion tunnusmerkistöön kuuluva arvorakennus: Kansallisooppera.
Mäntymäen ”se jokin kulttuurirakennus” voitaisiin liittää terassein Helsinginkadun ylittävän vihreän kannen avulla kiinteäksi osaksi koko Töölönlahtea kiertävää kulttuuripuistoa. Töölönlahden alueellahan sijaitsee jo nyt ainutlaatuinen Suomen kulttuurirakennusten keskittymä. Se on tavallaan ”Suomen kulttuurin piilaakso”.
Ehkä joku voisi mainostaa Töölönlahtea Guggenheimille verraten tätä kulttuuripuistoa esimerkiksi Washington D.C:n National Mall –puistoalueeseen, joka on erittäin suosittu turistikohde lukuisina kulttuurirakennuksineen.
Töölönlahden rannoilla tai sen tuntumassa sijaitsevat jo nyt Kiasma, tuleva Keskustakirjasto, Suomen Kansallisooppera, Musiikkitalo, Sibelius-Akatemia, Finlandia-talo, Kansallismuseo, Helsingin kaupunginteatteri, Kirjailijatalo ja Helsingin kaupunginmuseon näyttelytila Hakasalmen huvilassa.
Lähelle lienee tulossa myös mm. Amos Andersonin taidemuseo Lasipalatsiin.
