Bonuskortti helsinkiläisille, korkeampi maksu muilta
Helsingin uuden kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous pidettiin 16. tammikuuta 2013. Kokouksessa valittiin henkilöt valtuuston johtoon, kaupunginhallitukseen ja eri lautakuntiin.
Kaupungin luottamushenkilöiden tärkeimpiin tehtäviin kuuluu valtuustokaudella 2013-16 kannan ottaminen Helsingin seudun kuntarakenteen kehittämiseen. Seudun neljälletoista kunnalle on ministeriön selvitysmiesten toimesta ehdotettu kolmea eri vaihtoehtoista etenemistietä.
Joko edetään suurkuntien mallin mukaisesti tai sitten rakennetaan vahva tai hieman löyhempi metropolimalli. Tarjolla on kolme mallia, joissa on käytännössä ”samaa sisältöä eri värisissä paketeissa”.
Helsingin seudulla tarve kuntaliitoksiin perustuu siihen, että seudun alueiden eriarvoistuminen tulee estää.
Ei voi olla oikein ja tasapuolista, että esimerkiksi Espoo, Tuusula, Kauniainen ja Sipoo houkuttelevat alueilleen hyväosaiset ja suuret veronmaksajat, samalla kun vastuu seudun vähäosaisten asioista jää isoimmalta osin Helsingille.
Kuntien yhdistäminen panisi pikaisesti stopin segregaatiolle. Kun verot menisivät samaan kassaan, tasattaisiin myös kulut kertaheitolla. ”Eliittimäkien ensiot” tulisivat saman tien mukaan maksumiehiksi mm. sosiaaliseen asuntotuotantoon sekä työttömyyden, syrjäytymisen ja esimerkiksi maahanmuuttoasioista aiheutuneiden kustannusten maksamiseen.
Jos kuntarajoja pääkaupunkiseudulla ei muuteta, lienee seudulle luvassa jonkinlainen metropolihallinto. Sille siirrettäisiin vastuu mm. yleiskaavoituksesta ja esimerkiksi vuokra-asuntotuotannosta.
Täten nykyiset kunnat riisuttaisiin huomattavasta määrästä valtaa, mutta ne saisivat pitää muodolliset rajansa. Kunnat pakotettaisiin yhteisvastuuseen ja samalla luotaisiin uusi hallinnon porras. Ministeriön ehdottamat kolme mallia ovat siis samaa sisältöä erilaisissa paketeissa.
Bonuskortilla tasausta helsinkiläisille
Helsingin seutu on yhtenäistä työssäkäyntialuetta ja palveluitakin käytetään runsaasti yli kuntarajojen. Helsinki on tässä mallissa korostetusti palveluiden tuottaja. Helsinki tuottaa suuren siivun esimerkiksi naapurikuntiensa asukkaiden käyttämistä kulttuuri-, liikunta- ja sivistystoimen palveluista.
Moni helsinkiläinen veronmaksaja on tympääntynyt kustantamaan naapurikaupunkien ihmisten harrastuksia. Yksi symbolinen ratkaisu tähän epäkohtaan olisi kuntien yhdistymistä odotellessa ”Helsinki-Bonuskortti”.
Kortti myönnettäisiin vain Helsingin asukkaille. Kortittomat maksaisivat korkeamman hinnan niistä palveluista, joita tuetaan helsinkiläisten verorahoista. Nythän bonusten virta on päinvastainen: esimerkiksi espoolaiset ja kauniaislaiset kuluttavat sankoin joukoin ilman lisämaksua helsinkiläisten verorahoista tuettuja palveluita.
Helsingin verotulot on turvattava
Tuleepa seudullemme sitten metropolihallinto tai esimerkiksi kahden suuren kaupungin malli, niin kaavoitusvalta Helsingissä on toistaiseksi nykymuotoisella kaupunginvaltuustolla ja kaupunkisuunnittelulautakunnalla.
Kaavoitettavaa maata riittää Helsingissä yllin kyllin nykyisten rajojenkin sisällä. Sitä paitsi laitakaupungilla voisi vallan hyvin rakentaa korkeammalle, onhan tiivis rakentaminen monella tapaa kestävää kehitystä.
Kantakaupungin alueille tai rantojen tuntumaan en sen sijaan antaisi lupia tornitaloille. Wanhan stadin henki ja kulttuuriperintö on säilytettävä.
Helsinkiin valmistui tuoreen tilaston mukaan viime vuonna keskikokoisen kirkonkylällisen verran asuntoja: yhteensä 5172 kotia. Sosiaalista tai jotenkin tuettua asuntotuotantoa Helsingissä kuvastaa se, että vuonna 2012 valmistui 842 valtion tukemaa vuokra-asuntoa, 604 opiskelija- ja nuorisoasuntoa sekä 820 Hitas- ja asumisoikeusasuntoa. Vapaarahoitteista vuokra- tai omistusasuntoja valmistui noin 2900.
Helsingin seudulla tarvitaan kaikkia asumismuotoja. Työt tarvitsevat tekijöitä. Ja tekijät tarvitsevat sopivia ja kohtuuhintaisia koteja. Kaupungin verotulojen kertymä uhkaa tällä menolla kuitenkin romahtaa. Tarttis varmaan tehrä jotain!
