(Teksti Matti Niiranen) Maailma muuttuu nyt niin nopeasti, että vain kaiken muuttuminen vaikuttaa olevan varmaa. Tässä on minun analyysi ja näkemys siitä uudesta maailmanjärjestyksestä, johon olemme matkalla.
Mieleeni palaa 1980-90-lukujen vaihde, jolloin maailmassa arveltiin olevan kymmeniä tuhansia kremnologeja. He olivat tutkijoita, joiden tehtävänä oli arvioida sitä, mitä Kremlissä ja Neuvostoliitossa tapahtuu. Yksikään heistä ei kuitenkaan nähnyt Neuvostoliiton romahtavan jo vuonna 1991, kunnes se yhtenä aamuna vain tapahtui.
Nyt on tavallaan samanlainen tilanne. Muutos on niin suuri, että sitä on vaikea hahmottaa.
TODISTAMME JATKOSSA päiviä, kuukausia, vuosia ja vuosikymmeniä, jolloin Euroopan unioni nousee maailman johtavaksi suurvallaksi USA:n ja Kiinan rinnalle. Samalla Venäjä heikkenee edelleen ja menettää vaikutusvaltaansa maailmassa.
Maailma on siirtymässä Pax Americanan aikakaudesta kolminapaiseen maailmaan, jota kutsun nimellä Pax Tripolaris. Sen napoja ovat EU, USA ja Kiina.
Vuosikymmen on maailmanhistoriassa varsin lyhyt aika. Euroopan yhdentyminen alkoi vuosina 1948-51. Nyt, reilut 75 vuotta myöhemmin, tuo prosessi on vielä kesken. Kohta saattaa kuitenkin olla aika valmista, eli ehkä 10-30 vuoden sisällä? Siitä alkaa Euroopan uusi ja suuri kultainen aikakausi.
EU:N JÄSENMAIDEN yhteistyö syvenee ja unioni laajenee dynaamisesti tulevina vuosina. Pidän sitä varmana. Tämä johtuu USA:n, Kiinan ja osin surkastuvan Venäjänkin luomasta paineesta, joka pakottaa eurooppalaisia enemmän yhteen.
Unioni laajenee seuraavan vuosikymmenen aikana todennäköisesti useilla jäsenmailla.
Merkittävän laajentumisen ja yhteistyön syvenemisen myötä Euroopan talous ja puolustus ovat kokonaan uudella tasolla jo 2030-40-luvulla, eli hyvin pian.
Samalla on luonnollisesti pidettävä kiinni eurooppalaisista ja länsimaisista vapaus- ja demokratia-arvoista. Laajentuminen voi olla myös uhka. Sitä torjutaan muun muassa poistamalla yksittäisten maiden veto-oikeuksia ja muutamien maiden mahdollisuuksia sabotoida unionin turvallisuutta ja vahvuutta. Päätöksiä unionissa tehdään jatkossa enemmän määräenemmistöillä.
Yhdysvallat säilyy ainakin toistaiseksi maailman johtavana suurvaltana ja se on jatkossakin Euroopan Nato-liittolainen. Valta USA:ssa vaihtuu ja se palaa Trumpin jälkeen kansainvälisille areenoille enemmän normaalisti käyttäytyväksi valtioksi, syrjähyppyään hieman häpeillen, mutta palaa kuitenkin.
EU-maat kehittyvät Naton sisällä vahvaksi eurooppalaiseksi pilariksi. USA on puolustusliiton amerikkalainen pilari, joka keskittyy jatkossa enemmän Tyynenmeren ja Amerikan mantereen turvallisuuteen. Transatlanttinen yhteistyö muuttaa muotoaan, mutta Nato säilyy vahvana ja se takaa maailman rauhan.
Jo nyt on nähtävissä, että Donald Trumpin toinen ja viimeinen kausi Yhdysvaltain presidenttinä ei tee Yhdysvalloista aiempaa suurempaa. Päinvastoin. Näyttää siltä, että USA:n suhteellinen vaikutusvalta maailmassa vähenee ja Euroopan rooli kasvaa samassa suhteessa.
DONALD TRUMP on toimillaan pakottamassa Europan unionin avaamaan ovensa uuteen nousuun sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Trump herätti Euroopan Ruususen unestaan.
Donald Trump ei ole ilmeisesti missään vaiheessa ymmärtänyt, että vapautta rakastavat eurooppalaiset ovat arvostaneet Yhdysvaltoja nimenomaan moraalisen johtajuuden myötä. Osana sitä Euroopassa on nähty vahvasti esimerkiksi YK ja muut sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen elementit, joista Trump haluaa eroon.
EU on nyt pakotettu tiivistämään rivinsä ja syventämään yhteistyötään. USA:n ja Kiinan puristuksessa federalismi vahvistuu Euroopassa.
EUROOPAN YHDYSVALLAT? Olen jo 1990-luvulta alkaen suhtautunut myönteisesti EU-maiden yhteistyön syventämiseen. Kannatan federalismikehitystä ja ideaa liittovaltiosta, toki eräin varauksin. Sitä kutsutaanko eurooppalaista mallia federalismista joskus sanalla ”liittovaltio”, ja milloin, on vaikea ennustaa.
Monessa asiassa EU on jo nyt melkein kuin perinteinen USA:n tyyppinen liittovaltio.
Euroopan unionilla on jo nyt parlamentti, joka säätää jäsenmaita sitovia lakeja ja komissio. On myös, yhteistä ulkopolitiikkaa, Lissabonin sopimuksen artikla 42,7, yhteinen valuutta euro sekä ihmisten, tavaroiden ja pääomien vapaa liikkuvuus, ERASMUS ja yhteistyötä miltei elämän kaikilla aloilla. Lippu ja hymnikin on.
Vielä on tehtävää. Euro ja Schengen eivät vielä yhdistä kaikkia jäsenmaita. Samoin tehtävää on vielä yhteisen turvallisuuden ja puolustuksen saralla, vaikka sekä perustuukin isolta osin Natoon.
Eurooppalaisessa liittovaltion mallissa jäsen- tai ”osavaltioiden” itsenäisyys on nyt ja tulevaisuudessa vahvempi kuin Yhdysvalloissa. Se selittyy kielien, kulttuurien ja historian valtavalla kirjolla sekä vahvoilla perinteillä, joita emme halua syrjäyttää. Jäsenmaat päättävät jatkossakin hyvin pitkälle sisäisistä asioistaan. Todennäköisesti esimerkiksi omat kuninkaat tai presidentit säilyvät edelleen.
USA NÄYTTI EUROOPALLE valoa, kun vanha manner vapautui natsismista toisen maailmansodan jälkeen. Yhdysvalloissa ovat nostaneet päätään eurooppalaisin silmin pelottavat voimat, jotka ovat joidenkin mielestä jopa hieman samanhenkisiä pimeitä voimia kuin Saksassa 1930-luvulla. Joka tapauksessa Trump ja MAGA-liike ovat muuttaneet USA:n imagoa luotaantyöntäväksi. Valitettavasti.
Oscar Wilde sanoisi ehkä Trumpista: ”Hän tietää kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa”.
Tulevilla Yhdysvaltain johtajilla tulee olemaan valtava työ luottamuksen palauttamisessa. Luotan siihen, että amerikkalainen demokratia korjaa itse itseään. Demokratia on Yhdysvalloissa paljon syvempi tune ja arvo, kuin moni Euroopassa ymmärtää. Se ei kuitenkaan enää pysäytä Euroopan uutta nousua. Pullon henki on jo päästetty ulos.
Eräs tärkeä aatteellisesti eurooppalaisuutta vahvistava tekijä on se, että USA:n moraalinen johtajuus vapauden ja läntisten arvojen puolustajana on siirtymässä enenevässä määrin Euroopalle.
Eurooppa ottaa jatkossa yhä vahvemmin vastuuta demokratiasta ja läntisten arvojen puolustamisesta koko maailmassa, kuten esimerkiksi Afrikan kehityksen tukemisesta.
EU OHITTAA TALOUDEN koolla mitaten Yhdysvallat ehkä jo 2040-luvulla. On aivan mahdollista, että mannerlaattojen liikkuminen johtaa lopulta siihen, että Euroopan unioniin liittyi seuraavan 10-25 vuoden aikana toistakymmentä uutta jäsenvaltiota.
Britannia palannee aikanaan täysjäseneksi Euroopan unioniin. Jäsenmaiksi hyväksytään mahdollisesti jo 2030-luvulla sekä Turkki että Ukraina. Näiden kolmen suuren ja uuden jäsenmaan myötä Euroopan unionin väkimäärä nousee jo yli 600 miljoonaan asukkaaseen.
Lisäksi Euroopan unioni laajentunee sellaisilla uusilla jäsenmailla, kuten Grönlanti, Albania, Bosnia-Hertsegovina, Georgia, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia sekä Georgia ja Serbia.
Ehkä jopa Norja ja Islanti heräävät Euroopan yhdentymisen hienoon eetokseen, Sveitsi tuskin?
Lopulta mukaan tulee ehkä Valko-Venäjä, jos se suinkin joskus demokratisoituu.
VLADIMIR PUTININ verinen ja pitkä sota Ukrainassa johtaa Venäjän talouden romahdukseen.
Sotatalouden palauttaminen kilpailukykyiseksi rauhan ajan taloudeksi vie pitkän ajan, ehkä jopa 20-30 vuotta. Tätä jarruttaa ehkä pitkittyvä uusi kylmä sota, joka ajaa Venäjän kierteeseen, tuhlaamaan lisää ruplia asevarusteluun. Se on tuhon tie Venäjälle itselleen.
Kilpavarustelu ja yksipuolinen talouden rakenne tappoi lopulta Neuvostoliitonkin. Samoin käy tällekin versiolle Venäjästä. Romahdusta kiihdyttää lisäksi se, että muu maailma siirtyy vääjäämättä öljytaloudesta muihin energiamuotoihin. Se nakertaa öljystä riippuvaisen Venäjän taloutta vuosi vuodelta.
Tämän kaiken seurauksena Venäjä rapisee reunoiltaan ja Moskovan vaikutusvalta heikkenee koko maailmassa.
Kiina, USA ja EU käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja hyödyntävät empimättä Venäjän heikkoutta.
Muutkin kuin kasakat osaavat ottaa itselleen sen mikä ei ole kiinni. Jo nyt USA on kaapannut Venäjän uskollisista entisistä liittolaisista Syyrian ja Venezuelan. Seuraavaksi on vuorossa ehkä Iran? Tätä vauhtia Venäjä menettää nopeassa tahdissa loputkin kumppaninsa.
NYKYMUOTOINEN VENÄJÄ voi jopa hajota tällä vuosisadalla ja kutistua kooltaan sellaiseksi kuin se oli 1500-luvulla, Iivana Julman aikana. Tuolloin Venäjän itäraja kulki Uralin tienoilla.
Romanovien venäläinen imperiumi kesti 300 vuotta (1613-1917) ja se sortui bolsevikkien vallankumoukseen vuonna 1917. Neuvostoliitto kesti maailman myrskyjä vain 69 vuotta (1922-1991). Sitä seurasivat niin sanotut Neuvostoliiton hajoamissodat. Nyt Ukrainassa on käynnissä Neuvostoliiton hajoamissotien jälkeen syntyneen 35-vuotiaan Venäjän, sittemmin Putinin diktatuurivaltion ”hajoamisota”.
Putinin diktatuuri päättynee viimeistään 2030-luvulla. Se on historian pitkällä ja loputtomalla aikajanalla kuin ”huomenna”. Ei mitään uutta auringon alla. Valtioita tulee ja menee. Verisetkin diktatuurit poistuvat näyttämöltä.
Venäjän odotettavissa olevan romahduksen seurauksena miljardin asukkaan Kiina käyttää tilaisuuttaa hyväkseen ja voi himoita pohjoisia alueita, ehkä ottaa tai ostaa itselleen ainakin osan Siperiasta. Vähintäänkin sitä saattavat kiinnostaa ne osat Mantsuriasta, jotka ovat Qing-dynastia aluetta – aina Sahaliniin asti.
Kenties Kiina hamuaa 2060-luvulla isompiakin paloja Venäjän kaukoidästä?
Venäjän kaukoitä on pinta-alaltaan noin 2/3 Euroopasta (6,2 miljoonaa km2). Se on valtava alue, jossa asuu 2050-luvulla enää ehkä vain muutamia miljoonia ihmisiä. Kiinan näkökulmasta se on tyhjiö ja jonka täyttäminen avaisi samalla pääsyn pohjoisille, pian jäättömille merialueille.
LOPUKSI UNI. I had a dream. Venäjän romahdettua ja kutistuttua puolikkaaksi entisestään, sen silmät avautuivat. Seurasi venäläisten oma vergangenheitsbewältigung, eli Putinin ajan rikosten ja menneisyyden käsittely, joka alkoi diktaattorin kuoltua. Lopulta Venäjä demokratisoitui vähitellen 2040-luvun kuluessa. Samalla se alkoi nähdä EU:n kumppanina, johon se voisi ehkä päätyä jäseneksi joskus 2070-luvulla. End of the dream, sitten heräsin.
