MASU, asuntostrategia ja HLJ – erinomaista virkamiestyötä
Päinvastoin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, Helsingin seudun kaupungit ja kunnat tekevät monella saralla jo nyt tiivistä ja monella tapaa hyvää yhteistyötä.
Konkreettisin esimerkki yhteistyöstä ovat meille kaikille arjestamme niin tutut ja hyvää työtä tekevät HSL, HSY ja HUS -kuntayhtymät.
Esimerkiksi HSL:n järjestämän joukkoliikenteen on lukuisissa mittauksissa todettu olevan Euroopan huippuluokkaa ja nauttivan käyttäjiensä suurta luottamusta. Sama koskee sairaanhoitopiiri HUS:in palveluita.
Kuntien välinen yhteistyö ulottuu jo nyt – tosin kuntayhtymiä löyhempänä – muun muassa maankäytön suunnitteluun (MASU), asuntostrategian laadintaan ja yhteiseen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan (HLJ).
¤ ¤ ¤
Iso osa seudun tulevaisuutta pohtineista alueen asukkaista katsoo, että verorahoille saataisiin enemmän katetta jos kuntien omaa byrokratiaa karsittaisiin edelleen. Voimavaroja tulee yhdistää ja seudulla olisi järkevää toteutettaa suuria kuntaliitoksia. Suuret kuntaliitokset olisivat paikallaan, mutta valitettavasti niistä ei taida tulla mitään tällä vuosikymmenellä.
Vaihtoehtona nykyisille kunnille ja yhdistyneille suuremmille kunnille on kehitelty myös aivan uutta hallinnon tasoa, nimittäin metropolihallintoa. Se ei kuitenkaan välttämättä vähentäisi byrokratiaa, vaan toisi ehkä vain uuden hallinnon portaan.
Juuri nyt näyttää siltä, että metropolihallinnostakaan ei tule tällä vaalikaudella yhtään mitään. Metropolihallinnosta oli määrä antaa esitys jo syyskuussa 2014, jolloin sen piti lähteä kunnille lausuntokierrokselle. Esitystä metropolihallinnosta ei kuitenkaan ole saatu vieläkään ja vaalikausi lähestyy loppuaan. Aika siis saattaa loppua kesken, eikä maamme seuraavan hallituksen suhtautumisesta metropolihallintoon ole tietenkään mitään käsitystä.
¤ ¤ ¤
Helsingin seudun kunnat tekevät jo nyt paljon hyvää yhteistyötä kaavoituksen, maankäytön, asuntostrategian ja liikennejärjestelmän suunnitelmien osalta.
Niiden osalta edettiin ruotsalaisuuden päivänä (6.11.2014), kun Kansallismuseon auditoriossa esiteltiin Helsingin seudun maankäyttösuunnitelma MASU 2050:n, asuntostrategia 2025:n ja Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma HLJ 2015 -luonnokset.
Luonnossuunnitelmien lähtökohtana on seudun tarkastelu 14 kunnan muodostamana kokonaisuutena, johon kuuluvat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti.
Tarkastelussa arvioidaan, että vuonna 2050 Helsingin seudulla on 2 miljoonaa asukasta ja että seutu on joka kolmannen suomalaisen kotipaikka.
Helsingin seudun maankäyttösuunnitelman ja asuntostrategian laatimisesta ovat vastanneet alueen kunnat sekä Uudenmaanliitto ja HSY. Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman HLJ 2015:n valmistelusta on vastannut HSL ja työhön ovat osallistuneet edellisten lisäksi valtion liikenne- ja ympäristöviranomaiset.
¤ ¤ ¤
Helsingin seudun ongelmana on jo nyt segregaation syveneminen, eli alueiden välisten sosiaalisten ja taloudellisten erojen kasvaminen. Tähän on saatava muutos.
Seudun sosiaaliset haasteet tulee hoitaa jakamalla vastuu esimerkiksi vuokra-asuntotuotannosta kuntien kesken oikeudenmukaisesti ja yhteisvastuullisesti. Tämän lisäksi avuksi tarvitaan muitakin järeitä uusia mekanismeja ja rakenteellisia muutoksia, jotka tukisivat seudun talouden kilpailukykyä.
Aivan näihin päiviin asti osa seudun kunnista on haalinut alueelleen käytännössä vain niin sanottuja hyviä veronmaksajia. Näitä kuntia on kuvailtu kermankuorijoiksi ja seudun yhteisen pullan rusinoiden syöjiksi. ”Paremman väen haalijoita” ovat olleet etenkin pääkaupunkiseutua ympäröivät kehyskunnat, esimerkiksi Vihti, Nurmijärvi ja Tuusula sekä aiemmin Espoo.
Helsinki on puolestaan vastannut isolla sydämellä sosiaalisesta asuntotuotannosta ja esimerkiksi suurelta osin maahanmuuttajien asuttamisesta ja avustamisesta.
Tulevaisuuden näkymä ei ole Helsingin talouden kannalta kovin ruusuinen – siis jos meno jatkuu tällaisena. Pääkaupungin talous kurjistuu, ellei pitävää sopimusta kulujen jakamisesta saada aikaiseksi.
¤ ¤ ¤
MASU 2050:ssä todetaan hyvin, että ”Helsingin seudun vetovoiman kannalta on tärkeää, että eri alueiden erilaiset identiteetit säilyvät ja kehittyvät. Alueet voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia – omailmeisiä – ilman, että ne luokittuvat keskenään eriarvoisiksi.”
Toimiva liikennejärjestelmä ja hyvä joukkoliikenne tasaavat tehokkaasti alueiden eriarvoisuutta. Sen johdosta on erittäin tärkeää, että liikenteen suunnitelmat (HLJ) tehdään hyvissä ajoin maankäytön ratkaisuja kanssa.
HLJ, seudun asuntostrategia ja MASU -suunnitelmat muodostavatkin yhdessä metropolialueella kokonaisuuden, joka tukee yhteiskuntataloudellista tehokkuutta, vakautta ja kaupunkirakenteen järkevää kehitystä. Toivottavasti tämänkaltaista yhteisvastuuta korostavaa tekemisen meininkiä saadaan vahvistettua. Ja toivottavasti saamme aikaiseksi myös todellisia tuloksia. Se olisi koko Suomen etu.
¤ ¤ ¤
Nyt julkaistuissa suunnitelmissa kuvataan jännittävällä tavalla seudun eri keskusten kehittymistä. MASU 2050 –aineistoon kuuluu nimittäin esimerkiksi erinomainen kartta, joka sopii hyvin seudullisen ajattelun huoneentauluksi.
Kartassa koko Helsingin seudun kuntakeskuksia ja taajamia kuvataan yhtenäisin ”metropoli-termein”.
Metropolialueen keskus on tulevaisuudessakin Helsingin nykyinen kantakaupunki, jonka rinnalle kehittyy Pasilan keskus. Muita merkittäviä suurempia keskuksia luokitellaan monipuolisiksi kaupunkikeskuksiksi . Niitä ovat esimerkiksi Kerava, Nummela, Tikkurila ja Espoon keskus.
Pikkukaupungeiksi kuvataan todella osuvasti esimerkiksi Vuosaari, Herttoniemi, Malmi ja Lauttasaari. Toisin sanoen seudullisessa ajattelussa kaupunginosat voidaan nähdä pikkukaupunkeina, joina on totuttu aiemmin pitämään vaikkapa Keravaa ja Järvenpäätä.
Metropolin ”palvelukeskuksiksi” ehdotetaan nimitettävän muun muassa Saviota, Otaniemeä, Itäkeskusta ja Kivenlahtea. Lähikeskuksina mainitaan karttaluonnoksessa Laajasalo, Martinlaakso, Veikkola ja Talma.
¤ ¤ ¤
Jaottelu eri palvelutason omaaviksi keskuksiksi on hyvä idea ja kuvaa seudun monimuotoisuutta – myös kulttuurisesti ja historian valossa. Juuri tällaista perustavan laatuista uutta ajattelua tarvitaan yhteisen tahtotilan luomisessa.
Kunnat ja erilaiset kuntakeskukset voivat säilyttää omaleimaisuutensa, vaikka ne ovatkin samalla osa suurempaa metropolialuetta. Itse asiassa on todennäköistä, että oman kaupunginosan tai taajaman merkitys identiteetin muovaajana vain kasvaa tulevaisuudessa metropolialueen väkimäärän lisääntyessä. Tämä on jopa toivottava.
Segregaation haitallisten vaikutusten – esimerkiksi slummiutumisen – estämiseksi näihin kaikkiin eri keskuksiin, tai niiden lähistöille, tulisi saada tasapainoisesti kaavoitettua ainakin hieman kaiken tyyppisiä asumismuotoja. Se olisi omiaan ehkäisemään myös yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja vahvistamaan miljoonakaupungin tulevaisuuden turvallisuutta.
Lisätietoa aiheesta saa osoitteesta: http://www.helsinginseutu.fi/MASU
