Maanpuolustuksen arvostaminen ja 6. joulukuuta kuuluvat yhteen
Oikein hyvää ja turvallista itsenäisyyspäivää kaikille! Suomi selvisi, vaikka diplomatiamme petti vuonna 1939. Suurin kiitos itsenäisyytemme säilymisestä yli 2. maailmansodan kuuluukin sotiemme veteraaneille. He taistelivat Mannerheimin johdolla silloinkin kun Suomi jäi yksin. Siis silloin, kun Hitlerin Saksa antoi Neuvostoliiton Stalinille vapaat kädet Suomen suunnalla.
Nuoren, 21-vuotiaan Suomen tasavallan diplomatia petti vuonna 1939. Siitä yksi esimerkki on Suomen Washingtonin suurlähettiläs Hjalmar Procopé, joka tapasi 28.8.1939 Valkoisessa talossa presidentti Franklin D. Rooseveltin. Procopé sai tuona päivänä USA:n presidentiltä tiedon, että Saksa ja Neuvostoliitto ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan Stalin saa syödä Suomen ja Baltian maat. Tuo onneton suurlähettiläs ei ymmärtänyt saamansa tiedon suurta strategista merkitystä ja viesti mateli Suomeen kuukauden päivät. Rest is history. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Suomi sai torjuntavoiton ja Moskovan rauha solmittiin alkavaksi 13.3.1939.
Talvisodan lopputulokseen Procopéen saaman uutispommin nopeampi tuleminen Suomeen tuskin olisi vaikuttanut. Vai olisiko sittenkin vaikuttanut? Olisiko Suomi ehtinyt varustautua paremmin ja olisivatko Ranska ja Iso-Britannia sittenkin ehtineet mahdollisesti pitkittyneen sodan myötä hätiin? Olisiko koko maailmansodan kulku samalla muuttunut? Niin tai näin, tapaus kuvastaa sitä, kuinka pienestä maailmanhistorian käänteet voivat olla kiinni – etenkin pienten kansakuntien kohdalla.
Pienistä teoista oli kiinni myös Talvisodan ihme, samoin kuin selviytymisemme Jatkosodasta. Viimeksi mainitun sodan ihmeteoista kerrotaan kansanomaisesti Tuntematon sotilas -elokuvassa, mikä on sen johdosta aivan ehdottoman tärkeä osa Suomen itsenäisyyspäivää.
Tuntematon sotilas pitää elossa kansallista selviytymisen strategiaamme, joka lähtee yhtenäisen kansan suunnattoman voiman tiedostamisesta. Tätä tietoutta on pidettävä yllä Suomessa jatkossakin.
Unto Hämäläinen kirjoittaa Helsingin Sanomissa (6.12.2012, s. C1-2) neljästä kirjasta, jotka ovat juuri ilmestyneet Suomen selviytymistarinasta toisesta maailmansodasta. Kirjoissa kerrotaan mm. se, miksi Suomi valitsi kahdesta perkeleestä, Stalinista ja Hitleristä, sen toisen. Suosittelen lämpimästi Hämäläisen artikkelin lukemista tänä itsenäisyyspäivänä, jolloin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan merkitys meille suomalaisille on ollut ihmetyksen aiheena.
Suomen ”EU-jäsenmaksun” näen samansuuntaisesti kuin Unto Hämäläinen. Välirauhan aikana Suomen valtion budjetista meni 2/3 maanpuolustukseen. Se on yhtä iso osuus kuin nyt käytämme sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen, tutkimukseen ja kulttuuriin yhteensä. Pelkääminen tulee kalliiksi.
Unto Hämäläinen arvioi Hesarissa Osmo Hyytiän uutuuskirjan Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-39, Paavo Rantasen ”Suomi kaltevalla pinnalla”, Jukka Partasen ”Mannerheim ja Hitler” sekä Keijo K. Kulhan kirjan Rytin luottomies – Jukka Rangell. Unskin artikkelin lisäksi kyseiset kirjatkin toki kannattaa lukea, jos jaksaa aikoa. Minä aion jaksaa, parantumaton historia-friikki kun olen.
