Mistä kuntavaaleissa Helsingissä on kysymys?
Viimeisen kuukauden aikana olen keskustellut Helsingin kaduilla ja toreilla satojen ihmisten kanssa. Olen myös kuunnellut tarkoin heidän mielipiteitään.
Kuulemani perusteella olen vakuuttunut siitä, että valtaosa meistä haluaa turvata kuntavaaleissa lähipalvelut, Helsingin talouden ja kaupungin alueella toimivien yritysten kilpailukyvyn. Juuri ne asetin viime kesänä omankin listani kärkeen.
Seuraavassa luettelen mahdollisimman kiteytetysti sen, mistä kuntavaaleissa minun mielestäni on Helsingissä kysymys. Nämä ovat siis listani päällimmäisenä – suurimpina asioina.
Suurin kysymys on mielestäni se, että Helsingin seudun alueiden eriarvoistuminen tulee estää. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä on tiivistettävä, jotta Helsingin kilpailukyky säilyy.
Helsingin ja sen naapurikuntien kaavoitus ja asuntotuotanto on oltava yhteisvastuullista: siten saamme seudulle lisää kohtuuhintaisia omistus- ja vuokra-asuntoja. Myös hyvä ja toimiva liikennejärjestelmä tukee koko seudun kilpailukykyä. Tarvittavat kuntaliitokset on toteutettava, jotta eriarvoistuminen voidaan pysäyttää.
Helsingin kilpailukyvystä on pidettävä huolta myös karsimalla byrokratiaa ja lisäämällä tehokkuutta. Menotalous on pidettävä kurissa tarkan euron linjalla.
Kannatan vastuullista markkinataloutta, jossa pidetään huolta myös heikoimmista. Pienyrittäjänä tunnen työn tekemisen ja ahkeruuden merkityksen. Työn tekemisen tulee olla aina kannattavin vaihtoehto.
Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus
Koulutus on paras lääke nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Koulujen määrärahoista ei saa tinkiä, tämä koskee myös yksityiskouluja. Syrjäytymisen ehkäisyssä kolmas sektori ja vapaaehtoistyö ovat tärkeitä. Tästä hyvä esimerkki on HelsinkiMission tekemä arvokas työ.
Syrjäytyneistä nuorista kaksi kolmasosaa on nuoria miehiä. Heidän joukossaan alkoholismi, masennus ja itsemurhat ovat valitettavan yleisiä. Tähän meidän kaikkien on kiinnitettävä yksissä tuumin vakava huomio.
Nuorten yhteiskuntatakuu, koulutus- tai aloitustyöpaikka, ei aina yksin riitä. Kisälli- ja oppipoikaperinne on palautettava. Kaupungin tulee voimakkaasti tukea syrjäytymisen ehkäisemistyötä.
Vanhusten kotihoidontukeen on panostettava
Töölön, Kampin, Ullanlinnan, Munkkiniemen, Lauttasaaren ja esimerkiksi Kruununhaan väestössä vanhusten osuus kasvaa kaiken aikaa. Sama tilanne koskee lukuisia muitakin kaupunginosia.
Valtaosa meistä haluaa viettää vanhuutensa kotonaan. Niinpä vanhusten hyvään kotihoitoon ja sen tukemiseen sekä lähipalveluiden tasoon on panostettava riittävästi. Pitkäaikaishoitopaikkoja on oltava riittävästi, eikä hoidon tasosta saa tinkiä. Omaishoitajien tukemiseen on myös panostettava.
Vanhuksia ei saa jättää heitteille! Heikoimmista on pidettävä huolta. Peruspalvelut tulee turvata kaikissa olosuhteissa.
Ihmisarvoa on puolustettava lujasti
Vastuu lähimmäisistä, huomaavaisuus ja suvaitsevaisuus ovat sydämen sivistystä parhaimmillaan. Olen arvoliberaali, mutta suvaitsevaisuus ei saa tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta on puolustettava lujasti!
Syrjäytyneiden ja eri vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen onnistuu vain, jos yhteiskunnassa vallitsee laki ja järjestys. Rikollisuuden ja huumeiden torjunta on yhteinen asiamme. Poliisin resurssien tulee olla riittävät.
Isänmaallisuus ja vastuullinen kansainvälisyys ovat minulle tärkeitä asioita. Suomalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen on panostettava rohkeasti. Helsingin monikulttuurisuus on nähtävä rikkautena.
