Olipas mahtavaa nähdä livenä teatterihistorian tekemistä, kun Viulunsoittaja katolla palasi 29. elokuuta Helsingin kaupunginteatterin näyttämölle 45 vuoden tauon jälkeen. Kantaesityksensä Viulunsoittaja sai HKT:n lavalla näet jo helmikuussa 1966.
Helsingissä tämä maailmanmusikaali nähtiin vain kaksi vuotta New Yorkin Broadwayn kantaesityksen jälkeen. Siis jo ennen kuin se ehti Lontoon West Endin lavalle!
Viulunsoittaja on kaupunginteatterin historiassa siinäkin mielestä merkittävä tapaus, että HKT oli perustettu vasta hieman Suomen kantaesitystä aiemmin, vuonna 1965. Tuolloin yhdistyivät Helsingin kaupunginteatterin nimen alle vuonna 1902 perustettu Helsingin Työväenteatteri ja vuonna 1933 perustettu Helsingin Kansanteatteri.
Asko Sarkola on saanut teatterin nousuun
Kaupunginteatterin nykyinen rakennus valmistui vuonna 1967. Senaikainen Viulunsoittaja sai ensi-iltansa Vanhalla Ylioppilastalolla, jossa kaupunginteatteri toimi 1960-luvulla. Ajatelkaa! Siis vielä 1960-luvulla kaupunginteatterimme toimi ylioppilastalon ”nurkissa”!
Kehitys on ollut todellakin nopeaa, sillä viime vuonna kaupunginteatterin lähes tuhannessa esityksessä kävi yhteensä noin 350 000 katsojaa. Se on todella paljon, sillä Helsingin kaupungin alueella toimii laskujeni mukaan 36 muutakin teatteria. Helsinki on todellakin Pohjolan kulttuuripääkaupunki!
Kaupunginteatterin kävijämäärät ovat Viulunsoittajan myötä taatut alkaneellakin kaudella. Yksistään Viulunsoittajan näytöksiin on myyty ennakkoon peräti 35 000 lippua. HKT:n menestys on viime vuosina ollut erinomainen. Siitä kiitos kuuluu huippunäyttelijöiden ja tanssijoiden ohella osaavalle teatterinjohtajalle, Asko Sarkolalle.
Upeat puvut, hyvä lavastus ja hienoja yksilösuorituksia
Viulunsoittajan pääosassa, Tevjenä, nähdään nyt Esko Roine. Hän oli sivuosassa jo 1960-luvulla, jolloin Tevje oli Uljas Kandolin. Viulunsoittaja esitettiin 1960-luvulla HKT:ssä 450 kertaa. Se sai 320 000 katsojaa, mikä on teatterihistoriamme suurin yksittäisen esityksen katsojaluku.
Tevje on köyhä juutalainen maitomies tsaarinvallan aikaisessa Anatevkan kylässä Ukrainassa. Hänellä on viisi kaunista tytärtä, joista kolmen naimakauppojen ympärille musikaalin juoni on rakennettu. Tarina on koskettava ja etenkin naisväki kyynelehti juonen kehittyessä.
Esko Roineen karisma on kasvanut vuosien saatossa. Hän sopii hyvin Tevjen rooliin, mutta ensi-illassa hän lauloi ehkä vielä ”hieman varman päälle”, ilman riskinottoa. Se tietty rentous, temperamentti ja letkeys puuttuivat – toistaiseksi. ”Rikas mies jos oisin” – kappaleessa voisi irrotella enemmän!
Kaupunginteatterin tanssiperinteet ovat vahvat, kiitos Helsinki Dance Companyn erityisaseman. Koreografiat (Rebecca Evanne) olivat ammattitaidolla toteutetut ja nautinto katsoa.
Lavastuksesta ja puvuista on ehdottomasti annettava kunniamaininta Ralf Forströmille, joka on jälleen tehnyt tarkkaa työtä rautaisella ammattitaidolla. Kuorolauluosuudet ovat myös vaikuttavia. Paljon hyviä yksilösuorituksia, kuten Anna-Maija Tuokolta, Raili Raitalalta, Marika Westerlingiltä, Antti Timoselta ja Unto Nuoralta.
