Ikääntyvän väestön lähi- ja kotipalvelut on turvattava
Ikääntyneen väestön määrän suuri kasvu ja sen tuomat haasteet koskevat myös Helsinkiä ja etenkin kantakaupunkia. Töölön, Kampin, Ullanlinnan, Kruununhaan ja esimerkiksi Munkkiniemen ja Lauttasaaren väestössä vanhusten osuus kasvaa kaiken aikaa. Sama koskee useita muitakin kaupunginosia.
Valtaosa meistä haluaa viettää vanhuutensa kotonaan, minkä johdosta ikääntyvien kaupunginosien lähipalveluiden tasoon on syytä kiinnittää jo nyt vakava huomio.
Esimerkiksi jäljellä olevia kaupunginosakohtaisia terveysasemia ei tule nyt lyhytnäköisesti lakkauttaa hetkellisten säästöjen johdosta. Lainsäätäjien ei tule tehdä ratkaisuja, jotka vaarantavat kotihoidon tuen nykyisen tason. Lähi- ja kotipalveluihin panostus sen sijaan on kaukonäköinen valinta.
1.
Vanhusten palveluiden ja hoidon järjestämisen suuri haaste on ollut tiedossamme jo hyvin pitkän aikaa. Väestörakenteen iso muutoshan tiedostettiin varsin hyvin jo pitkään kestäneen punamultakauden aikana: jo 1960-luvulta alkaen. Silloin hallitustemme agendalla tosin taisi olla enempi tärkeänä asiana alentaa (suurten ikäluokkien) eläkeikää.
Haaste koskee myös Helsinkiä. Ikäryhmään 65–74-vuotiaat kuuluvien määrä Helsingissä on jo nyt kääntynyt kaupungin tietokeskuksen laatiman selvityksen mukaan selvään kasvuun.
Selvityksen mukaan 65-74-vuotiaiden määrä tulee Helsingissä kasvamaan lähes puolitoistakertaiseksi vuoteen 2020 mennessä, jonka jälkeen kasvu pysähtyy. Ikäryhmän 75–84-vuotiaat jyrkin kasvuvaihe ajoittuu jaksolle 2018–2028. Heidän määränsä tulee Helsingissä kasvamaan yli 70 % nykyisestä vuoteen 2028 mennessä (Helsingin kaupungin tietokeskus, Tilastoja 2011:32).
Yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa Helsingissä tasaisesti vuoteen 2030 asti, jolloin kasvu nopeutuu huomattavasti. Yli 85-vuotiaiden määrä tulee laskelman mukaan 3-kertaistumaan vuoteen 2040 mennessä.
Keskustelu ministeri Paula Risikon (kok.) viime hallituskaudella käynnistämästä vanhuspalvelulain uudistuksesta on siis nyt todellakin tarpeen. Viimeistään nyt vanhustenhuollon ja –hoivan tärkeään haasteeseen on herättävä, kun suuret ikäluokat ovat pääosin siirtyneet eläkkeelle.
2.
Lakiin kiireellä kirjattava pakko hoitaa vanhukset tietyllä hoitajamäärällä vaikuttaa äkkiseltään aika vanhanaikaiselta ongelman ytimen ratkaisuyritykseltä. Ikään kuin päättäjät kunta- tai valtakunnan tasolla eivät jo tiedostaisi ko. puutteita hoivapuolella.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko kirjoittaa Facebook-sivuillaan: ”Vanhuspalvelulaki on yksi elementti tulevaisuuteen varautumisessa. Siksi se on saatava nopeasti eteenpäin. Käynnistin sen aikoinaan koska huomasimme, etteivät pelkät suositukset riitä. Toinen merkittävä syy oli, että nykyisin laki säätää 75-vuotiaille oikeuden palvelutarpeiden arviointiin, mutta ei arvioinnissa todettuihin palveluihin.”
Väestöpyramidin kääntyessä melkeinpä päälaelleen on kai kehiteltävä myös sellaisia ratkaisumalleja, joissa tulee esiin ihmisten yksilöllinen hoivan ja avun tarve. On myös vakavasti pohdittava, että mikä on maallemme taloudellisesti mahdollista – emme kai toivo kreikkamaista talouskriisin tietä 2030-luvulle?
3.
Miten saisimme enemmän mukaan myös muita toimijoita kuin verorahoilla toimivat ”viralliset hoivaajat” eri laitoksissa?
Ainakin vanhusten kotona hoitamisen tukemiseen on panostettava enemmän, sillä useimmat meistä haluavat ikääntyä omassa kodissaan niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Entäpä yhdistys- ja muut vapaaehtoistoimijat? Miten niitä voisi kannustaa enemmän mukaan yhteisvastuuseen?
Jokaisella suomalaisella vanhuksella tulee olla oikeus hyvään hoivaan ja turvalliseen vanhuuteen. Siitä olemme varmaankin kaikki yhtä mieltä. Asiallinen keskustelu siitä, miten tähän päästään, on todella tarpeellista. Kaikenlaista populismia ja vastakkainasettelua tulee tämän asian käsittelyn yhteydessä välttää.
4.
Me olemme tässä asiassa kaikki samassa veneessä. Varokaamme siis turhaa ja populistista vastakkainasettelua.
Tämän haasteen hyvät ratkaisumallit ovat meille kaikille yhteisesti suuriarvoisia ja tärkeitä – puoluekantaan katsomatta.
Nyt tehtävien ratkaisujen ja lakien tulee huomioida tilanne noin 10-25 vuoden kuluttua, jolloin enemmän hoivaa ja apua tarvitsevien ihmisten osuus koko väestöstä on todella suuri. Nyt tarvitsemme kestäviä ratkaisuja. Se mitä nyt ei tarvita on populismi ja riidan kylväminen näin hirmuisen ison ja tärkeän asian ympärille.
