Töölön, Kampin, Punavuoren, Eiran, Ullanlinnan ja esimerkiksi Kruununhaan kivijalkakaupat ovat ehdottomasti aidointa ja parasta Helsinkiä. Pienet kaupat ja toimistot sekä erilaiset verstaat ja pajat tuovat kaupunkiin eloa, iloa ja aitoa urbaania henkeä.
Kauppiaat, eri alojen osaajat, ammatti-ihmiset, mestarit ja kisällit tekevät kaupungista kaupungin. Pienyritysten tekijäihmiset kohottavat kaupunkien keskustat omaan sarjaansa, irti ikävistä lähiöistä ja maaseudusta.
Meillä Suomessa on lukuisia aitoja pieniä ja keskikokoisia kaupunkeja.Suuria on kuitenkin vain yksi: Helsinki, joka on monen mielestä se ainoa Suomen kaupunki. Etenkin useat 1900-luvun lopulla syntyneet uudet nousukasmaiset ”kaupungit”, kuten Espoo ja Vantaa, ovat sen sijaan surullista katsottavaa. Niillä ei ole kunnollista keskustaa ja niiden arkkitehtuuri on suorastaan kammottavaa. Pääkatujen roolia ajavat Kehä III ja Turun moottoritie.
Espoon pelastus olisi voinut olla se,että vain Tapiolasta olisi tehty kauppala 1960-luvulla, kuten suunniteltiin, mutta pieleen meni. Koko Espoo julistettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja lopputulos on kaikkien nähtävissä. Hattuun sihahti. Sama koski Vantaan Tikkurilaa, jonka olisi tullut antaa ensin yksin kehittyä kauppalana. Näin kaupunkirakenne olisi Vantaalla kehittynyt hallitusti, eli keskustasta ulospäin.Maalaiskuntien keskustaajamista 1920-luvulla kehittyneissä kauppaloissa oli niiden kokoon nähden kunnollinen keskusta ja jonkinlainen oikea pääkatu, joskus jopa kaksi. Hyviä esimerkkejä näistä kauppaloista ovat Haagan (perustettiin 1923) ja Keravan (1924) kauppalat. Hallitumpi kehitys näkyy edelleen siinä, että Keravan pikkukaupunki on yhä kaupunkimaisempi yksikkö kuin Espoo, joka on luonteeltaan nukkumalähiöiden sekava kokoelma.
2.
Kaupunkisuunnittelijat ovat Ilmeisesti Espoon ja Vantaan outoa rakennetta ihmetellessään vihdoinkin päätyneet uudelleen siihen, että ikiaikainen eurooppalainen kaupunkirakenne on parempi kuin amerikkalaismallinen moottoritien varteen huitaistu ”instant” -versio.
Nyt suunnittelupöydillä ovat kunniassa jälleen erilaiset kaupunkilaisten ”julkiset olohuonetilat” ja kadunvarsien kivijalkakaupat.
Erinomainen esimerkki perinteisten kaupunkikorttelien paluusta on parhaillaan rakentuva Jätkäsaari ja sen kaava, jossa tavoitteena on laajentaa Helsingin merellistä kantakaupunkia etelässä. Tämä tehdään vanhaa kaupunkirakennetta jatkaen ja kunnioittaen. Ainoa räikeä tyylivirhe suunnitelmissa on pompöösimäinen 23-kerroksinen tornihotelli, joka noussee valitettavasti Jätkäsaaren koillisnurkkaan.
3.
Jätkäsaaren rakentamistapaohjeet ovat kuin suoraan Töölön, Kampin, Punavuoren, Eiran tai Ullanlinnan nykyisten kortteleiden kuvausta. Ohjeissa kuvataan katujulkisivun sommittelua muun muassa seuraavasti:
”Rakennusten maantasokerrokset muodostavat yhteisen liiketilojen nauhan pääkaduille päin. Liiketilakerroksen kerroskorkeus on vähintään 4 metriä. Kokoojakaduilla korkeaa jalusta-aihetta on korostettu asemakaavassa ylikorkealla toisen kerroksen kerroskorkeudella (vähintään 3,6 m). Määräystä voidaan tulkita myös niin, että kahden ensimmäisen kerroksen yhteenlaskettu kerroskorkeus on vähintään 7,6 m.”
Uuden kaupunginosan tulevia ”kokoojakatuja” ovat Tyynenmerenkatu, Välimerenkatu ja Länsisatamankatu, joiden katutasoon kivijalkakauppoja siis tulee. Rakennusten toinen kerros voi olla joko asuin- tai toimistokäytössä, ihan niin kuin vanhassa kantakaupungissakin on.
4.
Kivijalkakauppojen renessanssi, uusi tuleminen on tervetullut ilmiö kaupunkisuunnittelussa. Vastaavasti ihmisiä tulee kannustaa käyttämään nykyisiä kantakaupungin pienliikkeitä ja palveluita aina kuin se on mahdollista. Tätä työtä pyrkivät tekemään ansiokkaasti mm. yrittäjäjärjestöt.
Kävin viime viikolla ystäväni Heikki Savolan paperikaupassa Töölöntorin laidalla ostamassa kirjekuoria. Sieltähän niitä löytyi, juuri oikean värisiä ja oikean hintaisia. Heikki lykkäsi ostoskassiini kuorien lisäksi ”Kauppamuistoja Töölöstä 2” –muistelmavihkosen, jonka hän on koonnut yhdessä Jonna Rantamäen ja Vesa Rantaman kanssa. Kerrassaan upea kulttuuriteko!
Pienyrittäjyyden ja kauppiaiden tukeminen henkilökohtaisia valintoja tehdessä ei ole mikään vähäpätöinen juttu.
Vuonna 2009 Helsingissä toimi Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan noin 40 000 yritystä. Lähes kaikki, eli 98 % (!) Helsingissä toimivista yrityksistä on pienyrityksiä, jotka työllistivät alle 50 henkeä. Meitä alle 5 henkeä työllistäviä tai yksin yrittäjiä on yrityskannasta 84%. Yritysten helsinkiläisissä työpaikoissa työskentele noin 250 000 henkeä.
