Oppositio on mahdollisuus kokoomukselle

Blogi

Ilkka Suominen johti kokoomuksen vaalivoittoon vuoden 1987 vaaleissa, jolloin puolue sai peräti 666 000 ääntä ja 53 kansanedustajaa. Näillä luvuilla mitaten Suominen on kaikkien aikojen menestynein kokoomusjohtaja. Hän on nykyisin puolueen kunniapuheenjohtaja.

Kokoomuksen aatteellinen linja on himmentynyt. Aivan liian moni suomalainen mieltää kokoomuksen kylmäksi kamreeripuolueeksi, jolla ei ole tulevaisuusvisiota.  

Kaksitoista pitkää vuotta valtionhoitajapuolueena hallituksessa ovat himmentäneet puolueen aatteen.

Kokoomuksesta on syntynyt ylimielinen kuva. Se mielletään hyväosaisten asioita ajavaksi puolueeksi, jonka linjana on kylmä markkinaliberalismi.

Kokoomuksen on päivitettävä vastuullisen markkinatalouden käsite ja linja niin, että koko kansa voi tuntea sen omakseen.

Työn tekeminen, ahkeruus, yrittäjyys ja hyvä taloudenpito ovat aina olleet kokoomuksen ydintä. Niin pitää olla jatkossakin. Sen ohella on korostettava jälleen selkeämmin tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa, heikoimmista huolen pitämistä, ympäristöarvoja, sivistystä ja arvoliberalismia.

Koko kansan hyvinvoinnin edistäminen ei valitettavasti näy enää riittävän hyvin kokoomuksen linjassa ja profiilissa. Puolue on mielletty viime vuosina hyväosaisten asioiden ajajaksi ja jopa ylimieliseksi. Se näkyy äänimäärissä, vaikka toki on niin, että hallitusvastuu kuluttaa aina.

Kokoomuksen äänimäärä on laskenut kaikissa eduskuntavaaleissa vuodesta 2011 alkaen. Tänä keväänä äänimäärä laski kolmannen kerran peräkkäin. Puolueen kannatusprosentti ei ole ollut eduskuntavaaleissa koskaan näin alhaalla sitten vuoden 1966.

Edellinen vaalivoitto äänimäärällä laskien tuli vuonna 2007 Jyrki Kataisen johdolla. Silloin puolue sai 616 841 ääntä ja 22,3%. Tämän kevään vaaleissa äänimäärä oli enää 523 957, eli ”vain” 17,0% annetuista äänistä.  

Kaksitoista yhtäjaksoista hallitusvuotta vei kokoomukselta peräti 92 884 ääntä kun vertaillaan vuosien 2007 ja 2019 vaalituloksia.

Kyse on hyvin suuresta suosion laskusta. On näet muistettava sekin, että äänioikeutettujen lukumäärä nousi kuluneena 12 vuotena noin 122 000 hengellä ja että kansalaisten äänestysaktiivisuus oli vuosina 2007 ja 2019 samaa suuruusluokkaa.

Oppositioon siirtyminen on mahdollisuus 100-vuotiaalle kokoomukselle. Puolue voi nyt hioa linjaansa, ohjelmiaan ja strategiaansa 20-luvulle.

Uusi kokoomus” voi saada alkunsa ensi kesän puoluekokouksessa Porissa.

Kokoomuksella on Porissa mahdollisuus tarkistaa nimenomaan linjaansa, joka ei saa jäädä henkilökysymysten varjoon. Puolueen uuden nousun mahdollistajana perinpohjainen sisältö- ja arvokeskustelu on avainasemassa.

Oppia voi ottaa historiasta. Kokoomuksen 1930-luvun oikeistoaallon myötä 13-15%:n tasolle romahtanut kannatus kääntyi kasvuun Juha Rihtniemen puheenjohtajuuskaudella 1970-luvun alussa.

Vuoteen 1987 tultaessa kokoomuksen linjassa korostui aiemman konservatiivisuuden sijasta vastuullinen markkinatalous, sosiaalinen turvallisuus, hyvinvointi, kansainvälisyys, työelämän kysymykset, tasa-arvo ja esimerkiksi kehitysyhteistyö.

Puheenjohtaja Ilkka Suominen johti edellä kuvaillun uusiutuneen puolueen vaalivoittoon. Syntyi kaikkien aikojen suuri kokoomus, joka sai vuoden 1987 vaaleissa huikeat 666 000 ääntä (23,1%) ja eduskuntaryhmässä oli peräti 53 kansanedustajaa.

Jos kokoomus leimautuu jatkossa markkinaliberalismiin, laitaoikeistoon, maahanmuuttovastaisiin suuntauksiin tai arvokonservatiiveihin, niin se saa varautua pysyväisesti noin 14-17%:n kannatukseen.

Kokoomuksella on vahva sisäinen kulttuuri, jonka muodot ovat kehittyneet ja vakiintuneet puolueen 100-vuotisen historian aikana. Puolue on kuitenkin osannut uusiutua dynaamisesti aika ajoin, ja juuri nyt on jälleen sen aika.

Kysymyksiä tulee esittää myös organisaation kehittämisen näkökulmasta. Onko kokoomuksen organisaatio jämähtänyt ”hyväksi havaituille” ja ”mukaville” urille? Motivoiko puolue riittävästi jäsenistöä mukaan toimintaansa?

Entä miksi poliittisesti kokematon ja kokoomuksesta loikannut Hjallis Harkimo onnistui NYT-liikkeensä kanssa vetämään puoleensa erittäin lyhyessä ajassa 70 000 ääntä? Iso osa näistä äänistä lähti etenkin Helsingissä ja Uudellamaalla kokoomuksesta, joten jotain mätää saattoi olla ruiskukkapuolueessakin.

Puolueen vahvuus perustuu nimenomaan jäsenistöön ja sen osaaviin yksilöihin. Kokoomusväellä on laaja sivistystaso, vahva koulutuspohja ja osaamista kaikilta työelämän aloilta.

Kokoomuksen puolueväki on myös tulevaisuus- ja Eurooppa-myönteistä sekä arvoiltaan liberaalia. Motivoituneena se pystyy vaikka mihin, mutta jos sen motivaatio menee, kynnys vaihtaa puoluetta ei ole enää niin korkea kuin aiemmin.

Kenttäväkeä ei saa aliarvioida. Puoluetoiminnan muotoja tulee uudistaa siten, että väki kokee osallistumisen olevan sekä mielekästä että vaikuttavaa. Tämä koskee niin nuoria kuin vanhoja. Organisaatiota on uudistettava osallistavaan ja innostavaan suuntaa.

Kaiken perustana tulee olla kuitenkin politiikan sisällön ja aatteen kirkastaminen, kuten tämän blogin alussa totesin.  on kaikki edellytykset nousta vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Suomen ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi.

Kirjoittaja on Töölön kansallisseura ry:n puheenjohtaja.

Tietoa kirjoittajasta

Valtiotieteiden maisteri, toiminnanjohtaja

Kirjoitukset