Kiitos 955 kertaa

Blogi

Matin tukiryhmäläisiä valmiina kampanjoimaan Hakaniemen sunnuntaimarkkinoilla. Kuva © Matti Niiranen
Matin tukiryhmäläisiä valmiina kampanjoimaan Hakaniemen sunnuntaimarkkinoilla. Kuva © Matti Niiranen

Kiitos luottamuksesta 955:lle äänestäjälleni

Helsingin keskusvaalilautakunta on juuri vahvistanut kunnallisvaalien tuloksen. Sain ensi yrittämällä erinomaiset 955 ääntä ja niiden voimin vahvan valtakirjan Helsingin kaupunginvaltuutetun tehtävään.

Lämmin kiitos jokaiselle äänestäjälleni! Lupaan tehdä parhaani ollakseni luottamuksenne arvoinen. Lisäksi lupaan pitää yhteyttä vaalien välilläkin, muun muassa kotisivuillani ja sosiaalisessa mediassa.

Uuden kaupunginvaltuuston toimikausi alkaa ensi vuoden alusta, mutta olen jo aloittanut syvemmän perehtymisen valtuustotyöhön. Käyn marras-joulukuussa läpi Helsinkiä koskevan laajan oman arkistoni sekä kirjallisuutta. Lisäksi tapaan eri puolueiden edustajia ja virkamiehiä. On kerta kaikkiaan upeaa saada aloittaa työ oman kotikaupungin kehittämiseksi!

Vaalikampanjoiden jälkipuintia on nyt käyty muutama päivä.

Varsinkin vaalirahoituksen avoimuus on demokratian kannalta todella tärkeä asia. Tässä on edistytty Suomessa nyt suurin askelein, mikä on hienoa. Toisaalta keskustelussa ei saa aliarvioida hyvin tehtyjen kampanjoiden merkitystä kansanvallan ja vapauden symboleina.

Jalkautuminen turuille ja toreille oli parasta antia

Omassa ja tukiryhmäni kampanjassa pääroolissa oli jalkautuminen vaalikentille ja ihmisten pariin, mikä kävi ilmi myös lehti-ilmoittelustamme. Kampanjalla oli selvä poliittinen sisältö, aatteellinen pohja ja ihanteet, joita halusin tehdä tunnetuksi. Lisäksi julkistin jopa poikkeuksellisen yksityiskohtaisia ja konkreettisia kaupunkipoliittisia tavoitteita. Jokainen voi lukea näistä kotisivuiltani www.mattiniiranen.fi

Se, että sain edistää ihanteitani ja tavoitteitani julkisella vaalikampanjalla oli minulle jo sinällään suuri voitto.

Korostin kampanjallani vastuun kantamista yksilötasolla, välittävää, suvaitsevaa ja osallistuvaa kotikaupunkia. Halusin lisätä keskustelua Helsingin kehittämisestä ja ihmisten lähiympäristöön kuuluvista arjen asioista. Kampanjan avulla tuotiin esiin lukuisia epäkohtia, joihin kaupunkilaiset haluavat parannusta.

Halusin tukiryhmäni kanssa olla mukana rohkaisemassa etenkin syrjäytyneitä nuoria uuden aloittamiseen ja muistuttaa yksinäisiä vanhuksia siitä, että heistä välitetään. Herättelimme kampanjallamme ihmisiä suurempaan yhteisvastuuseen. Halusimme tuoda arkeen myös myönteisiä ja positiivisia fiiliksiä.

Yritimme parhaamme mukaan muuttaa maailmaa ja uskoaksemme onnistuimmekin siinä monella tapaa.

Jalkauduin tukiryhmäni kanssa turuille ja toreille yli 60 eri kohteeseen eri puolilla Helsinkiä: Lauttasaaresta Vuosaareen ja Ullanlinnasta Pakilaan. Keskustelin henkilökohtaisesti useiden satojen ihmisten kanssa eri tapahtumissa. Sain mielestäni monipuolisen käsityksen siitä, mitä helsinkiläiset kotikaupunkinsa kehittämisestä ajattelevat. Kuuntelemisen ja palautteen lisäksi sain näin mahdollisuuden viedä suoraan eteenpäin ajatuksiani kaupunkilaisten keskuudessa. Demokratia toimii.

Sadat suorat kontaktit eri tilaisuuksissa olivat kampanjani arvokkainta antia, niin arvokasta, että olisin valmis vaikka heti huomenna aloittamaan kampanjan uudelleen. Ehdokkaana oleminen oli kerta kaikkiaan upea elämänkokemus.

Sosiaalinen media ja kotisivuni olivat kampanjassani myös ahkerassa käytössä. Toisaalta esimerkiksi Facebook ei tavoita alkuunkaan kaikkia oman ikäluokkani ihmisiä, eikä etenkään minua vanhempia henkilöitä.

Aatteellinen toiminta voi olla myös ”kallis harrastus”

Paremman yhteiskunnan rakentaminen, aatteiden, ihanteiden ja tavoitteiden eteenpäin vieminen on aina vaatinut uhrauksia. Se on aina vaatinut sekä talkootyötä, fyysisiä voimainponnistuksia, jalkautumista vaalikentille että taloudellista panostusta. Näin kävi myös minun juuri päättyneessä vaalikampanjassani.

Käytin vaalikampanjaani suuren summan omaa rahaa, koska rakastan kotikaupunkiani Helsinkiä ja yhteisten asioiden hoitaminen on ollut minulle aina tärkeä harrastus. Joku toinen laittaa vastaavan summan rahaa muutamassa vuodessa matkailuun, kalliiseen urheilulajiin, taiteeseen tai johonkin muuhun harrastukseen, joka tuottaa iloa ja jossa saa tehdä sitä mistä tykkää. Hyvä niin. Ihmisen on hyvä tehdä sitä, mistä tykkää.

Minulle osallistuminen yhteisten asioiden hoitamiseen on ollut tärkeä asia koko elämäni ajan. Liityin kokoomukseen jo 15-vuotiaana ja toimin nuorisopolitiikassa koko 1980-luvun. Toimin tuolloin pari kautta koulukaupunkini kaupunginvaltuustossa ja mm. viisi vuotta kokoomuksen puoluevaltuuston jäsenenä.

Nuoruusvuosien jälkeen olen toiminut työni ohessa yli kaksi vuosikymmentä lukuisissa eri järjestöissä ja tehnyt hyväntekeväisyyttä eri yhdistyksissä. Niinpä pyrkiminen tosissaan Helsingin kaupunginvaltuustoon on aiemmin kolmannen sektorin alueella tekemälleni harrastuspohjaiselle työlle luonteva jatke.

Rahoitin kampanjan 98,5%:sesti omista säästöistäni ja varoistani

Kokoomuksella oli näissäkin vaaleissa todella kovan tason ehdokaslista Helsingissä. Etenkin nuorten kokoomuslaisten laatu ja määrä lämmitti sydäntäni. Kokoomuksella on edessään näillä voimilla loistava tulevaisuus. Aatteemme jälkikasvu on turvattu.

Helsingin kokoomuksen 23-jäseniseen valtuustoryhmään ylsi lisäkseni ainoastaan kaksi ehdokasta, jotka eivät olleet istuvia tai entisiä valtuutettuja, tai tehneet esimerkiksi viime vuoden eduskuntavaaleissa näyttävää ja kallista kampanjaa.

Käytin kuntavaaleihin alustavan laskelmani mukaan hieman yli 20 000 euroa. Se on paljon, mutta silti vähän: laittaahan moni muu vastaavan määrän rahaa neljässä vuodessa muihin harrastuksiin. Rahoitin kampanjani 98,5%:sesti omista säästöistäni ja varoistani.

Ulkopuolista rahoitusta sain ainoastaan kokoomuksen Töölön paikallisosaston valvomalle vaalitilille: yhteensä 310 euroa, eli noin 1,5% kampanjan kuluista. Keräystilille kertynyt summa koostuu useista pienistä lahjoituksista yksityishenkilöiltä, jotka ovat tukiryhmäni jäseniä. Sain heiltä myös todella paljon apua talkootyön muodossa, mistä haluan kiittää heitä erikseen vielä tässäkin yhteydessä.

Puolet vaalikuluista, noin 10 000 euroa, käytin lehti-ilmoitteluun. Siitä pääosa maksettiin Helsingin Sanomille, joka on tunnetusti kallis media. Arvioni mukaan kaltaiselleni kokoomuslaiselle uudelle ehdokkaalle läpimenon kannalta Helsingin Sanomat on ehdottoman tärkeä ilmoitusväline. En mielestäni erehtynyt tässä. Ilman kallista ilmoittelua Helsingin Sanomissa en olisi tullut valituksi.

Lehti-ilmoittelua tukemaan käytin noin 3000 euroa ulkomainontaan. Loput vaalikuluni noin 7000 euroa koostui mm. poliittisia tavoitteitani ja ihanteitani käsittelevän esitteen paino- ja jakelukuluista.

Muutama kampanjaani koskeva lasku on vielä saapumatta, joten tarkempi laskelma vaalikuluistani valmistuu sen jälkeen. Valtiontalouden tarkastusviraston antaman yleisohjeen mukaan tarkka selvitys vaalirahoituksesta on annettava 31.12.2012 mennessä.

Kampanjoissa on kysymys aatteen esittelystä äänestäjille

Toimittajataustaisena ehdokkaana en malta olla ihmettelemättä ääneen niitä, jotka kritisoivat sanomalehti-ilmoittelun suurta määrää poliittisessa kampanjoinnissa. Eivätkö kritiikin esittäjät tiedä miksi tavoitteita ja aatetta halutaan markkinoida? Onko ajatus demokratian olemuksesta hämärtynyt? Tulisiko luottamustoimiin pyrkivien tyytyä vain siihen, mitä toimitushuoneet heistä päättävät palstoilleen laittaa?

Suomalaiset lukevat tunnetusti ahkerasti painettua mediaa. Nuo lukukokemukset eivät olisi mahdollisia ilman ilmoitustuloja, jotka ovat elinehto lehtitaloille. Ilman ilmoitustuloja ei Suomessa eläisi yksikään laatulehti.

Demokratia on totisesti valtiomuodoista paras. Sillä on kuitenkin hintansa. Onnistunut kampanja vaatii paljon aikaa, vaivaa sekä useimmiten myös rahaa. Valtaosa meistä politiikan harrastajista tekee parhaansa, jotta aatteellinen vaihtoehtomme olisi mahdollisimman helposti äänestäjien tavoitettavissa.

Kukin ehdokas uhraa vaalityöhön panostaan omalla tavallaan. Jotkut meistä uhraavat vaalikampanjoista tehtyjen oppivihkosten perusteella enemmän kuin toiset. Toiset pääsevät vaikuttajiksi vähemmällä työllä ja rahalla kuin toiset, mistä heitä on syytä vilpittömästi onnitella. Lopulta valistuneet äänestäjät tekevät vapaasti ratkaisunsa ja siihen on tyytyminen.

Matti Niiranen
kaupunginvaltuutettu (2013- )
Helsinki

Tietoa kirjoittajasta

Valtiotieteiden maisteri. Blogisti ja kolumnisti.

Kirjoitukset