Koulut alkavat – nuorten syrjäytyminen jatkuu

Blogi

Tositoimia nuorten syrjäytymisen estämiseksi!

(MN 7.8.2012) Syrjäytyminen työelämästä ja yhteiskunnasta ovat yhä yleisempiä ilmiöitä myös helsinkiläisten nuorten keskuudessa. Yksi asia johtaa toiseen ja syrjäytyneen kohdalla polku menee usein kuilua alaspäin.

Syrjäytyneistä nuorista kaksi kolmasosaa on nuoria miehiä. Helsinkiläisten nuorten keskuudessa masennus, yksinäisyys, alkoholisoituminen, huumeet ja itsemurhat ovat yllättävän yleisiä ilmiöitä.

Onkin hämmästyttävää, että päivälehtien ja iltapäivälehtien sivut ovat päivästä toiseen täynnä skandaaleja hyväosaisten ihmisten tai ”pintaliitäjien” vaiheista ja luksusmurheista. Ikään kuin oikeista juttujen aiheista olisi pulaa. Nuorten syrjäytyminen on oikea jutun aihe. Se on aihepiiri, josta saa vaikka kuinka monta erittäin koskettavaa kertomusta. Ne olisivat kertomuksia, joilla journalistit voisivat oikeasti vaikuttaa yhteiskuntaan ja parantaa vähäosaisien veljiemme ja sisariemme elämää.

1.

Valtaosa Helsingin lapsista ja nuorista on syrjäytymisilmiöstä huolimatta onnellisessa asemassa. Yhteiskuntamme on vauraampi kuin koskaan ja köyhyyskin on suhteellista. Useimmilla nuorilla on unelmia ja tavoitteita elämässään. He myös tiedostavat sen, että tavoitteiden toteutumisen paras tae ovat opinnot, yrittäminen, ahkeruus, pitkäjänteisyys ja sisukkuus.

Sitten meillä on se mitalin murheellinen kääntöpuoli: armoton kilpailu, putoamiset ja syrjäytyminen. Osa nuorisostamme putoaa opinnoista ja työelämästä pois aivan liian varhain. Tai sitten he eivät koskaan edes pääse mukaan siihen kehitykseen, joka johtaa yhteiskunnan aidosti täysivaltaiseen jäsenyyteen.

Koulun keskeytyminen ja riittävien opintojen puute on tilastojen valossa selvästi yhteydessä nuorten työttömyyteen, asunnottomuuteen, päihdeongelmiin ja muuhun epätoivottuun kehitykseen. Suomessa on tilastojen mukaan tällä hetkellä noin 110 000 alle 30-vuotiasta nuorta, jolla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Heistä 70 000 on miehiä.

2.

Mahdollisuuksien tasa-arvoa Suomessa tulee edistää. Mutta minkä yhteiskunta lopulta voi sille, jos joku sen aikuinen jäsen on yksinkertaisesti päättänyt omassa päässään, että ei kerta kaikkiaan osallistu mihinkään? Siksi onkin panostettava etenkin nuorison tukemiseen, ennen kuin se on liian myöhäistä.

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman ”nuorten yhteiskuntatakuu” -kohdassa julistetaan: ”Jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.”

Mahdollisuuksien tasa-arvoon kuuluu myös ihmisen henkisen kehittymisen ja oma-aloitteellisuuden tukeminen. Ylhäältä ”tarjottu” opiskelu- tai aloitustyöpaikka ei siis yksin riitä. Se voi toki olla onnistuessaan hyvä alku.

3.

Suomella ei ole varaa menettää ainoataan nuorta. Inhimillisten tragedioiden lisäksi syrjäytyminen on koko yhteiskuntaa koskeva taloudellinen ongelma. Siitä nimittäin aiheutuu valtavat kustannukset.

Nuorten yhteiskuntatakuu –työryhmän viimekeväisen raportin mukaan yhden syrjäytyneen ihmisen perustoimeentulon kustannukset ovat 40 vuoden menetetyn työuran ajalta noin 750 000 euroa. Siihen eivät vielä edes sisälly henkilön mahdolliset sosiaalietuudet tai muut syrjäytymisen kustannukset, eikä ilman työtä elämänsä eläneen yhteiskunnan jäsenen menetetty suora taloudellinen arvonlisä.

Varovaisestikin arvioiden yhden syrjäytyneen ihmisen ”kylmä hintalappu” on yhteiskunnalle täten noin miljoona euroa, ilmeisesti runsaasti sen ylikin. Niinpä voimakas panostus syrjäytymisvaarassa olevan nuorison ohjaamiseen on taloudellisessakin mielessä täysin perusteltua.

4.

Syrjäytymistä pohtivat työryhmät voisivat paneutua erityisesti yrittäjyysvaihtoehtoon. Millä keinoilla yritystoimintaan ryhtymisen esteitä saataisiin karsittua? Miten pienyrittäjyys saadaan houkuttelevaksi vaihtoehdoksi jo varhaisessa vaiheessa nuorille? Voisiko kisälli- oppipoikaperinteen palauttaminen olla tehokas tapa ehkäistä syrjäytymistä? Voisiko etenkin käytännön alojen osaajia kannustaa yrittäjyyteen esimerkin voimalla?

Yksityisille työnantajille ja yrityksille ohjattava nuoren työntekijän palkkatuki on meikäläisessä markkinatalousjärjestelmässä varmaankin eräs fiksu ratkaisu ja vaihtoehto alentaa kynnystä palkata työkokemusta vailla oleva nuori.

Kyseinen raha (palkkatuki yritykselle) jää nimittäin silloin nostamatta työvoimatoimiston tai sosiaalitädin luukulta. Täten nuori pääsee kiinni työelämään – saa jalkansa valoisampaan tulevaisuuteen johtavan oven väliin!

Tietoa kirjoittajasta

Valtiotieteiden maisteri. Blogisti ja kolumnisti.

Kirjoitukset